Langaton verkko, johon viitataan matkapuhelinten liitettävyyden kannalta, on vaihtoehto kuparilankaan perustuville yhteyksille, jotka usein käyttävät radiolähetystä. 3G tarkoittaa kolmannen sukupolven langatonta, mikä osoittaa, että kaksi muuta sukupolvea standardeja on edennyt sitä: 1G, analoginen järjestelmä, joka kehitettiin 1960- ja 1970 -luvuilla, ja 2G, digitaalinen järjestelmä, joka alkoi kehittää 1980 -luvun loppua kohti. 3G-järjestelmät ovat järjestelmiä, jotka on tehty täyttämään kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) kolmannen sukupolven matkapuhelinjärjestelmiä koskevat standardit IMT: n (International Mobile Telecommunications Program IMT-2000) puitteissa.
Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, johtaako IMT-2000 3G-järjestelmään, jossa yhdistyvät johdonmukaisuus ja joustavuus, tai yhteensopimattomien kohteiden ryhmittelyyn, joka on jättänyt järjestelmät kilpailemaan määräävästä asemasta. Joka tapauksessa on olemassa useita erilaisia 3G -järjestelmiä, vaikka määrä vaihtelee sen mukaan, kuka lukee. Kaikilla tileillä niitä ovat CDMA 2000 (Code Division Multiple Access), HSDPA (High Speed Downlink Packet Access), TD-SCDMA (Time Division-Synchronous Code Division Multiple Access), UMTS (Universal Mobile Telecommunications Systems) ja W-CDMA ( Wideband Code Division Multiple Access).
CDMA voi lähettää useita signaaleja samalla taajuudella samanaikaisesti, ja se on kolmen 3G -järjestelmän taustalla oleva tekniikka: CDMA 2000, HSDPA ja WCDMA, joista kahta jälkimmäistä käyttävät GSM (Global System for Mobile Communication) -operaattorit. Vuonna 2009 CDMA: lla oli 460 miljoonaa asiakasta, joista puolet Aasiassa. Yhdysvalloissa Verizon® ja Sprint® käyttävät molemmat CDMA: ta, kun taas AT & T® ja T-Mobile® käyttävät HSDPA: ta. UMTS on GSM -standardi, joka käyttää WCDMA: ta ja HSPA: ta.
Kaikki 3G -järjestelmät voivat tarjota tiedonsiirtonopeuksia, jotka vaihtelevat tilanteen mukaan. Standardien odotukset ovat 144 kbps (kilotavua sekunnissa) tai enemmän nopeassa ajoneuvoliikenteessä, 384 kbps jalankulkuliikenteessä ja 2 MBps (megatavua sekunnissa) sisäkäyttöön – eli lähes kiinteään – puhelinkäyttöön. Niiden kaikkien avulla voidaan määrittää matkapuhelinten sijainti. Ja ne kaikki tukevat multimediaa monin eri tavoin.
Neljännen sukupolven viestintäjärjestelmä on kehitteillä, ja sen odotetaan toteutuvan täysin vuosina 2012 tai 2013 ja 2015 eri arvioiden mukaan. Vuodesta 2010 lähtien käytössä oli kaksi kilpailevaa tekniikkaa. Yksi niistä on LTE (Long Term Evolution). Toinen on WiMAX (Worldwide Interoperability for Microwave Access). Molemmat 4G -verkot alkoivat jo korvata 3G: tä eri puolilla maailmaa vuosina 2009–2010.