Paniikkikohtaus on pahimmillaan ahdistuskohtaus. Näitä jaksoja leimaa äärimmäinen fyysinen, emotionaalinen ja henkinen paniikki tai kauhu, joka keskittyy yleensä epänormaaliin pelkoon. Hyökkäyksen oireita verrataan usein “taistele tai pakene” -tunteeseen, jossa koko keho on reunalla aivan kuin vaara olisi käsillä.
Paniikkikohtaus voi alkaa yleistyneenä ahdistuksena, epämukavuuden tunteena, joka kasvaa äärimmäisiin fyysisiin oireisiin, tai se voi iskeä tyhjästä. Saatat jopa herätä kunnon unesta hyökkäyksen keskellä. Useimmat hyökkäykset kestävät 20 minuutista tuntiin ja laantuvat vähitellen.
Usein nämä jaksot iskevät, kun harrastetaan arkipäiväistä toimintaa, kuten ajamista tai ostoksia. Jonkin ajan kuluttua näitä toimintoja saatetaan pelätä ja välttää, mikä johtaa rajoituksiin tai fobioihin. Jos joku yrittää osallistua näihin pelättyihin toimintoihin, hyökkäyksen murehtiminen voi saada hänet. Siten voi kehittyä paniikkihäiriöitä, kuten agorafobiaa.
Paniikkikohtauksen fyysisiin oireisiin voi sisältyä jokin tai kaikki seuraavista:
sydämentykytyksiä
Lisääntynyt verenpaine
Kuumat aallot tai vilunväristykset
Hengästyneisyys
Huimaus tai tilavuus
Pahoinvointi
Hikoilu
Pyörtyminen
Kasvojen punkit
värinä
Rintakivut
Pistely lihaksissa
Pelko hallinnan menettämisestä ja itsesi nöyryyttämisestä
Sydänkohtauksen pelko
Pelko järjen menettämisestä
Pelko kuolla
Kun fyysiset oireet lisääntyvät, ne aiheuttavat enemmän paniikkia ja pelkoa, jotka ruokkivat jaksoa. Keho vapauttaa järjestelmään kemikaaleja, kuten adrenaliinia, natriumlaktaattia ja kortisolia, jotka ovat piristeitä, jotka on suunniteltu auttamaan henkilöä pakenemaan tai taistelemaan. Tässä vaiheessa hyökkäyksen kohteena oleva henkilö on enemmän huolissaan fyysisistä oireistaan kuin se, mikä hyökkäyksen laukaisi. He alkavat usein kysyä itseltään esimerkiksi: ”Mikä minua vaivaa? Saanko sydänkohtauksen? Menenkö pyörtymään? Onko minulla aivokasvain? ” Ihmiset, jotka eivät tiedä kärsivänsä paniikkikohtauksesta, menevät usein sairaalaan todella uskomalla kuolevansa.
Näiden hyökkäysten ja ahdistuneisuushäiriöiden uskotaan olevan geneettisiä ja biokemiallisia, ja niitä esiintyy kaikenikäisillä lapsilla ja aikuisilla. Monet ihmiset, jotka kokevat nämä jaksot, eivät tunnista heitä sellaisina kuin he ovat ja pelkäävät tai hämmentyvät hakemaan apua. Nämä hyökkäykset eivät ole sinänsä haitallisia eivätkä johda sydänkohtauksiin, hallinnan menetykseen, mielisairauksiin tai kuolemaan. Ne kuitenkin vaikuttavat elämänlaatuun ja voivat olla hyvin heikentäviä niistä kärsiville, rajoittaen vakavasti heidän toimintaa ja nautintoa elämästä.
Pitkäaikainen ahdistus ja paniikkikohtaukset voivat johtaa alentuneeseen itsetuntoon ja itsetuntoon. Tämä yleinen hyvinvoinnin puute voi vaikuttaa tiettyjen aivojen välittäjäaineiden, kuten serotoniinin, tasoon, joka hillitsee mielialaa. Alhaisemmilla serotoniinitasoilla masennus ja negatiivinen ajattelu voivat alkaa. Tästä syystä masennusta esiintyy usein ahdistuneisuushäiriöiden rinnalla.
Nämä hyökkäykset ja yleistynyt ahdistus ovat hyvin yleisiä ja niitä voidaan hoitaa monin eri tavoin. Masennuslääkkeitä määrätään usein, ja kognitiiviset käyttäytymisohjelmat, jotka tarjoavat työkaluja rajoitusten voittamiseen ja näiden jaksojen ymmärtämiseen, ovat myös tehokkaita, kuten tunnetun Midwest Stress and Anxiety Centerin tarjoama. Ruokavalio hillitsee paniikkia ja ahdistusta, erityisesti sokerin ja kofeiinin poistamista tai syrjäyttämistä.
On arvioitu, että 3-6 miljoonaa amerikkalaista kärsii paniikkihäiriöstä vuosittain ja noin kolmannes väestöstä kokee paniikkikohtauksen jossain elämänsä vaiheessa. Jos olet kokenut näitä jaksoja, yleistynyttä ahdistusta tai masennusta, keskustele lääkärisi kanssa sinulle parhaiten sopivista vaihtoehdoista.