Alküüdit ovat yksi monista eri hiilivetyperheistä tai yhdisteistä, jotka koostuvat yksinomaan vety- ja hiiliatomeista. Alkyyneille on ominaista erityisesti kolmoissidosten esiintyminen kahden hiiliatomin välillä. Suurin osa kemiallisista sidoksista on yksinkertaisia sidoksia, eli ne koostuvat kahdesta sidoselektronista. Kolmoissidokset puolestaan koostuvat kuudesta sidoselektronista. Kuten useimmat hiilivedyt, monet alkyynit ovat tärkeitä orgaanisia molekyylejä, joita tutkitaan yleisesti orgaanisessa kemiassa.
Tiettyjen alkyynien synteesi on tärkeää sekä tieteessä että joillakin teollisuudenaloilla. Yksi orgaanisen kemian tutkimuksen tärkeimmistä huolenaiheista on uusien orgaanisten yhdisteiden synteesi, joista osassa on alkyylikomponentteja, jotka on syntetisoitava. Esimerkiksi alkyynejä, kuten asetyleeniä, voidaan käyttää polttoaineena tai ne voivat toimia lähtökohtina, joista voidaan saada muita hyödyllisiä yhdisteitä.
On olemassa useita erilaisia lääkkeitä, joissa on myös alkyenikomponentti. Joillakin lääkkeillä, kuten sienilääkkeillä, viruslääkkeillä tai ehkäisyvalmisteilla, on alkyylikomponentteja. Alkyneja ovat myös erittäin tärkeitä osia joissakin kasvainvastaisissa aineissa. Erittäin reaktiiviset kompleksit, jotka tunnetaan nimellä calicheamicins, koostuvat alkyynista ja muista orgaanisista komponenteista ja pystyvät hyökkäämään suoraan syöpäsolujen DNA: han.
Alkyneihin viitataan tyydyttymättöminä hiilivedyinä, koska alkyynin hiili ei ole sitoutunut kolmeen vetyatomiin. Alkaaneista, hiilivedyistä, joissa hiiliatomit ovat sitoutuneet vetyatomeihin ja muihin hiiliatomeihin vain yhdellä sidoksella, kutsutaan tyydyttyneiksi yhdisteiksi, koska kaikkia yhdisteen sitovia elektroneja käytetään sitomaan joko hiili tai vety. Toisaalta alkeenissa tai alkyenissa joitakin sitovista elektroneista käytetään muodostamaan kaksois- tai kolmoissidoksia hiiliatomien välille sen sijaan, että ne sitoutuisivat vetyatomeihin, joten hiilivedyn sanotaan olevan tyydyttymätön.
Alkyynimolekyyli voi olla kolmoissidoksen sijainnin perusteella joko terminaalialkyyni tai sisäinen alkyeni. Jos kolmoissidos on sisäinen – toisin sanoen, jos kolmoissidoksessa mukana olevat hiili on sidottu muihin hiileihin yksittäissidoksilla eivätkä ole molekyylin “reunalla” – alkyyni katsotaan sisäiseksi. Jos toisaalta ainakin yksi molekyylin hiileistä on sitoutunut vain vetyatomiin ja molekyyli ei ulotu tämän pisteen ohi, alkyynin katsotaan olevan terminaalinen.