Asuntolainapetoksia koskevat tutkimukset ovat jäsenneltyjä pyrkimyksiä tutkia tietyn kiinnityksen tai kiinnitysryhmän olosuhteita. Tämäntyyppisiä tutkimuksia suorittavat joskus asuntolainojen ammattilaiset, mutta myös hallinto- tai lainvalvontaviranomaiset voivat johtaa niitä, jos petostutkintaan epäillään liittyvän laajamittainen toimenpide. Asuntolainapetosten tutkijat pyrkivät tunnistamaan sellaisten tekijöiden alkuperän, jotka näyttävät jäävän laillisten asuntolainatapahtumien ulkopuolelle, ja selvittämään, onko viitteitä petoksen yrityksestä. Kun todisteet kiinnityspetoksesta on saatu, tutkijoiden on epätavallista antaa todisteet lainvalvontaviranomaisille, jotka voivat sitten ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin asian jatkamiseksi.
Kiinnityspetoksia koskevien tutkimusten laajuus voi vaihdella kiinnelainanottajaa koskevien kyseenalaisten tietojen etsimisestä asuntolainanantajan liiketoimintakäytäntöjen ja -tapahtumien tutkimiseen. Kun tarkastellaan velalliselle myönnetyn kiinnityksen olosuhteita, tutkimuksen painopiste on usein sen määrittämisessä, onko lainanantajalle tarkoituksellisesti annettu virheellisiä tietoja, tai vaikka asiaankuuluvat tiedot olisi jätetty pois kiinnityksen hakijan toimittamista tiedoista. Monissa maissa virheellisten tietojen tahallista toimittamista liiketoimista hyötyäkseen pidetään petoksena, ja velallinen olisi alttiina syytteelle teoistaan.
Samoin kiinnityspetoksia koskevat tutkimukset voivat keskittyä myös lainanantajiin. Näin on joskus silloin, kun entisten asiakkaiden valitukset osoittavat, että jokin yrityksen toiminnasta ei ole alan standardien ja viranomaismääräysten mukaista. Tässä skenaariossa tutkimukset suorittavat toisinaan liittovaltion lain virkamiehet, joiden tehtävänä on valvoa mahdollisia epäsäännöllisyyksiä asuntolainanantajien liiketoiminnassa, mukaan lukien asuntolainasopimuksiinsa sisältyvät ehdot. Tarvittaessa paikallinen lainvalvonta voi olla mukana tutkinnan aikana, ja kaikkien virkamiesten on suoritettava ponnistelunsa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
Kaikki kiinnityspetoksia koskevat tutkimukset eivät johda kiinnityspetosten esiintymisen tunnistamiseen. Toisinaan tutkimukset voivat paljastaa todisteita siitä, että virheitä on tehty ilman yritystä huijata. Tässä tapauksessa sakot tai muut seuraamukset voivat olla paikallaan, jos olosuhteet vaativat tällaista toimintaa. Kuten kiinnityspetoksia koskevissa tutkimuksissa käytettyjen menetelmien tavoin, kaikenlainen näistä rangaistustoimista johtuva rangaistus on määritettävä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.