Baselin sopimukset ovat Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) perustamia sopimuksia. Se on nimetty yhden Sveitsin väkirikkaimman kaupungin mukaan. BCBS: n hallintoyksikkö sijaitsee siellä, ja se toimii myös sen säännöllisenä kokouspaikkana. Baselin sopimukset tarjoavat rahoituslaitoksille suosituksia pankkilaeista ja -määräyksistä, joilla kannustetaan pääoman hallintaan ja kykyyn käsitellä tappioita.
BCBS: n perustivat vuonna 1974 kymmenen ryhmän ryhmän Belgian, Kanadan, Ranskan, Saksan, Italian, Japanin, Alankomaiden, Ruotsin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen keskuspankkien pääjohtajat. Nämä maat muodostavat puolet G20-maiden suurista talouksista. Perustamisestaan lähtien muut tämän suuremman ryhmän maat, mukaan lukien Etelä -Afrikka, Intia ja Kiina, ovat liittyneet BCBS: ään. Myös G-20-alueen ulkopuoliset maat, kuten Singapore ja Hongkong, ovat jäseniä.
Se oli Kölnin, Saksassa sijaitsevan Bank Herstattin selvitystila, koska dollarin ja maksun vaihto viivästyi, mikä johti BCBS: n muodostumiseen ja johti myös Basel I: n alkuperään. Julkaistu vuonna 1988, Basel I keskittyy rahoituslaitosten odottamattomat tappiot, kuten Bank Herstatt koki asettamalla vähimmäispääomavaatimukset. Sopimuksessa vahvistettiin viisi vakavaraisuustasoa – 0, 10, 20, 50 ja 100 prosenttia -, jotka mittaavat sitä, missä määrin pankki voi kärsiä taloudellisesta tappiosta. esimerkiksi pankin, jolla on 0 prosenttia riskipainotetuista varoistaan, voidaan katsoa omaavan ensisijaisen pääoman. Basel I: n mukaan BCBS ehdottaa, että kansainvälisellä tasolla toimivat laitokset toimivat 1 prosentin riskipainolla.
Basel II, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, ulottuu edeltäjänsä luottoriskikeskittymän ulkopuolelle. Kun Baselin komitea lisäsi vähimmäisluottotarpeisiin valvontavalvonnan ja markkinakurin, se perusti niin sanotut kolmen pilarin sopimukset. Basel II: n tärkein tavoite on kansainvälisen rahoitusyhteisön standardien vahvistaminen ja valvonta.
Maailmanlaajuisen finanssikriisin vallitessa 2000 -luvun lopulla Baselin sopimusten kolmas painos ilmestyi vuonna 2009. Basel III tarkisti aikaisempia sopimuksia keskittymällä yksittäisten rahoituslaitosten vahvistamiseen laajamittaisten shokkien estämiseksi. Vahvistamista kannustetaan pankkien vivutuksen ja likviditeetin kaltaisilla tekniikoilla.
BCBS ei erityisesti käytä Baselin sopimusten täytäntöönpanovaltaa. Se rohkaisee kuitenkin rahoitusalan perusstandardien kansainvälistä lähentymistä. Jotkut muut kuin BCBS: n jäsenet toteuttavat Baselin sopimuksia kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti.