Varvaskiinnike oli monien vuosien ajan polkupyörien ensisijainen poljinjärjestelmä. Varvaskiinnike oli metalli- tai muovihäkki, johon pyöräilijä liu’utti jalkansa, jolloin hän pystyi vetämään polkimia ylös poljiniskun aikana niiden painamisen lisäksi. Vaikka tämä kohonnut teho oli, varvaskiinnikkeet olivat hankalia ja vaikeita päästä sisään ja ulos. Siksi syntyi leikkeettömät polkimet. Leikkaamattomat polkimet mahdollistavat myös pyöräilijän vetämisen ylös polkimista, mutta pyöräilijän jalan sisään ei pääse häkkiä. Sen sijaan pyöräilijä käyttää erityisiä kenkiä, joiden pohjassa on kiinnitysnauha; kiinnitys napsahtaa sitten erityisesti suunniteltuihin polkimiin, aivan kuten suksisiteet, mutta paljon pienemmät.
Leikkaamattomat polkimet ovat vähemmän polkimia ja enemmän poljinjärjestelmiä. Ne toimivat yhdessä pyöräilijän kengän kanssa, jossa on erittäin jäykkä pohja, joka on valmistettu muovista, hiilestä tai muista kovista aineista. Erityisesti suunniteltu kiinnike kiinnittyy kengän pohjaan ja toimii kengän ja polkimen välisenä rajapintana. Leikkaamattomat polkimet vaihtelevat muodoltaan ja kooltaan tietyn tuotemerkin suunnittelusta riippuen, mutta useimmat niistä on tehty mutaa tehokkaasti. Klipsittömien polkimien varhaiset versiot tukkeutuisivat eivätkä toimisi kunnolla, koska muta juuttui jousimekanismeihin ajon aikana.
Useimmissa maastopyörän leikkeettöissä polkimissa kiinnittimen täytyy liukua varpaat ensin polkimen tangon alle. Pyöräilijä painaa sitten kantapäätä alaspäin ja polkimen jousikuormitteinen takatanko kiinnittyy paikalleen klossin takaosaan. Pyöräilijä lukitaan sitten olennaisesti polkupyörään. Vapauttaakseen jalkansa leikkeettömältä polkimelta pyöräilijän on kierrettävä kantapäätä ulospäin polkupyörästä ja vapautettava siten kiinnitysjousi jousikuormitetusta tangosta.
Jotkut polkupyörän polkimipidikkeet toimivat hiukan eri tavalla. Esimerkiksi Speedplayn tiepoljinjärjestelmät toimivat päinvastoin kuin edellä kuvatut maastopyöräpolkimet. Polkimeen tavallisesti kiinnitetyt tangot on sen sijaan kiinnitetty ratsastajan kengän kiinnikkeeseen – joka on paljon isompi kuin useimmat kiinnikkeet – ja poljin itsessään toimii samalla tavalla kuin edellä mainittu maastopyöräkiinnike. Kun ratsastaja painaa jalkaansa poljinta vasten, liitännän yhdistämiseen liikkuvat jouset ovat kengässä eikä polkimessa. Mutta irrotus leikkeettömistä polkimista toimii samalla tavalla: ratsastaja potkaisee kantapääään pyörästä ulospäin.
Vaikka pyöräilijän kengät on lukittu leikkeettömään polkimeen, jalka saa liikkua sivuttain. Tätä kutsutaan kelluvaksi ja monet polkimet tarjoavat nyt kellukkeen säädön, jonka avulla ratsastaja voi päättää, kuinka paljon jalkansa liikkeet sallitaan. Mutta ole varovainen: uimurin liiallinen rajoittaminen voi vahingoittaa polviasi, ja jos sitä ei rajoiteta tarpeeksi, se voi rohkaista vahingossa tapahtuvaa irtoamista polkimelta.