Yhdysvalloissa sekä liittovaltion että osavaltion lait kieltävät liiketoiminnan harjoittajien epäreilut ja petolliset käytännöt. Vaikka epäreilujen ja harhaanjohtavien käytäntöjen tarkka määrittely voi olla hyvin pitkä ja täynnä laillista käytäntöä, se perustuu yleensä siihen, miltä se kuulostaa – liiketoimintakäytännöiltä, jotka hyödyntävät tai yrittävät huijata kuluttajia. Yleisiä esimerkkejä yrityksen käytännöistä, joita voidaan pitää sopimattomina ja harhaanjohtavina käytäntöinä, ovat: väärä tai harhaanjohtava mainonta; harhaanjohtava hinnoittelu; mainospalkinnot, joita ei tosiasiallisesti jaeta; vaatia sponsorointia tai liittoa, jota ei ole olemassa; ja ei pysty tunnistamaan telemarkkinointipuhelun tarkoitusta.
Yhdysvalloissa liittovaltion laki kieltää sopimattomat ja petolliset käytännöt Federal Trade Commissionin kautta. Yritysten toimintaa sääntelevien liittovaltion lakien lisäksi useimmat osavaltiot ovat myös antaneet lainsäädäntöä, joka koskee epäreiluja ja petollisia käytäntöjä. Kuten monilla Yhdysvaltojen lain osa -alueilla, osavaltiot voivat antaa lakeja, jotka tarjoavat lisäsuojaa kuluttajille, mutta ei vähemmän kuin liittovaltion laissa.
Liittovaltion lain ja useimpien osavaltion lakien mukaan valheelliseksi, harhaanjohtavaksi tai harhaanjohtavaksi katsottu mainonta on lain vastaista. Mainostajat eivät esimerkiksi voi esittää väitteitä, joiden he tietävät olevan valhetta. Mainostajat eivät myöskään saa vaatia sponsorointia tai hyväksyntää tuotteelle, jota heillä ei todellisuudessa ole. Lisäksi myyntitaktiikoita, joissa mainostetaan yhtä tuotetta, mutta myyjällä on tosiaan vain eri tuote myytävänä, voidaan pitää myös epäreiluna ja harhaanjohtavana käytäntönä.
Hinnoittelu on toinen alue, jolla voidaan löytää epäreiluja ja petollisia käytäntöjä. Esimerkiksi pankkilainoista on käytävä selvästi ilmi, kuinka paljon lainaa annetaan, millä korolla ja millä maksuilla kuluttaja maksaa. Mainokset, joissa ilmoitetaan myyntihinta, joka todellisuudessa ei koske saatavilla olevaa tuotetta, voivat myös olla laittomia.
Mainonta mahdollisuudesta voittaa palkinto on hyväksyttävä, kunhan palkinto todella jaetaan. Lisäksi tuotteen myyjän on yleensä oltava selvä siitä, mitkä ovat voittomahdollisuudet ja mikä on mainonnan todellinen tarkoitus lain rikkomisen välttämiseksi. Samalla tavalla monet osavaltion lait rajoittavat telemarkkinoijia tai ovelta ovelle -myyjiä. Usein telemarkkinoijan on välittömästi tunnistettava itsensä ja annettava kuluttajalle tietää, mikä on puhelun tarkoitus tai kohdattava väitteet, jotka koskevat epäoikeudenmukaisia ja petollisia käytäntöjä.