Valuuttavalvonta on käytäntöjä ja menettelyjä, joita sovelletaan tiettyjen markkinoiden kaupankäynnin kohteena olevien valuuttojen hallintaan. Useimmissa tapauksissa nämä rajoitukset koskevat sekä kotimaisia että ulkomaisia valuuttoja. Valuuttavalvonnan päätarkoitus on säilyttää suurempi taloudellinen vakaus tietyssä maassa, jolloin tämäntyyppisestä valvonnasta on hyötyä silloin, kun kansantalous on jonkin verran heikko.
Joissakin tapauksissa valuuttavalvonnan tarkoituksena on säännellä ulkomaisten valuuttojen käyttöä maassa. Tässä tapauksessa valvonta pyrkii rajoittamaan kaiken muun kuin kotimaisen valuutan käyttöä, lukuun ottamatta nimenomaisesti tunnistettuja kaupankäyntitilanteita. Sen lisäksi, että minkä tahansa muun kuin kotimaisen valuutan käyttöä rajoitetaan, kansallinen hallitus voi vaatia tietyn valuuttakurssin valuutan ja muiden maiden liikkeeseen laskemien valuuttojen välillä. Tämä auttaa ainakin sisäisesti pitämään kotimaan valuutan vakaana.
Toisinaan otetaan käyttöön tiukempia valuuttavalvontaa, jotka estävät kokonaan valuutan käytön millään tavalla. Näissä äärimmäisissä tilanteissa kaiken muun kuin kotimaan valuutan käyttö on nimenomaisesti kielletty, ja siitä voidaan määrätä sakkoja tai muita oikeustoimia. Kansalaisilta voidaan kieltää jopa ulkomaanvaluutan hallussapito, vaikka valuuttaa ei olisi tarkoitus käyttää kaupankäyntiin. Jos valuutanvaihto sallitaan lainkaan, sitä hallinnoidaan tietyn määrän hallituksen hyväksymien vaihtimien kautta. Silloinkin nämä hyväksynnät voidaan tarkistaa, jolloin kauppaoikeudet voidaan peruuttaa tarvittaessa ja tarpeen mukaan.
Ulkomaalaiset, jotka asuvat valtiossa, joka tällä hetkellä käyttää valuutanvaihtoa, ovat yleensä samat valvonnassa kuin kansalaiset. Jos nämä ulkomailla asuvat päättävät ryhtyä toimintaan, jonka katsotaan rikkovan kyseistä valvontaa, ei ole epätavallista, että tapahtuu jonkinlainen rangaistus. Tämä voi vaihdella sakon määräämisestä jonkin aikaa lain virkamiesten säilöönottoon tai jopa karkottamiseen.
Valuuttakurssien käytön tarkoituksena on yleensä auttaa valtiota, joka on kokenut jonkinlaista muutosta taloudessa. Kansainvälisen raharahaston valmistelemat erityissäännökset, joita useimmat valtiot tukevat, mahdollistavat sen, että valtiot voivat panna nämä tarkastukset täytäntöön rajoitetun ajan, jolloin valvonnan kesto määräytyy talouden liikkeen perusteella tietyssä maassa. Valuuttavalvonta ei yleensä ole toivottavaa tai välttämätöntä maissa, joissa taloutta pidetään vakaana.