Kampanjalahjoitukset tarkoittavat yleensä rahaa, joka annetaan vaaleilla ehdokkaille. Useimmissa maissa ja näiden maiden alueilla tai osavaltioissa on lakeja, jotka määräävät, kuka voi osallistua kampanjoihin ja kuinka paljon rahaa he voivat antaa. Joissakin maissa vain yksityishenkilöt voivat osallistua, kun taas yritykset tai yritykset ovat kiellettyjä osallistumasta. Yhdysvalloissa kampanjarahoitusuudistukseksi kutsuttu lainsäädäntö herätti sellaisen keskustelun, että Yhdysvaltain korkeimman oikeuden oli tehtävä päätös lain perustuslainmukaisuudesta.
Useimmissa maissa virkaan ehdokkaiden ja heidän vaalilautakuntiensa on pidettävä kirjaa huolellisesti kampanjoista. Tietueet sisältävät tyypillisesti paitsi dollarin summan, myös lahjoituksen vastaanottopäivän ja lahjoituksen tekijän. Jos kampanjan lahjoituksen laillisuudesta ilmenee kysymyksiä, valvonta- ja oikeusviranomaiset voivat tarkistaa nämä tiedot milloin tahansa ja joskus ilman lupaa tai kutsua.
Kampanjan lahjoitusten tiukkoja ja tarkasti valvottuja sääntöjä pidetään välttämättöminä lahjonnan ja korruption esiintymisen rajoittamiseksi. Näiden määräysten tarkoituksena on kieltää varakkaita ja vaikutusvaltaisia yksilöitä tai yrityksiä “ostamasta” omia ehdokkaitaan. Rajoittamalla kenen tahansa lahjoittaman rahan määrää toivon mukaan kukaan ei voi saada suhteetonta vaikutusvaltaa tiettyyn ehdokkaaseen.
Tammikuussa 2010 Yhdysvaltain korkein oikeus antoi tärkeän tuomion “Citizens United”. Tämä tapaus pakotti lopulta korkeimman oikeuden päättämään suuryrityksiä koskevasta kysymyksestä ja siitä, miten ne voivat laillisesti lahjoittaa kampanjoille. Ilmoitettiin, että korkein oikeus oli paljon eri mieltä asiasta, mutta 5-4-päätöksessä se lopulta tuli yritysten puolelle.
Väitteen ydin oli se, että kampanjamaksujen rajoittaminen rikkoi perustuslain ensimmäistä muutosta. Tämä tarkistus mahdollistaa sananvapauden. Väitteen mukaan sananvapauteen sisältyi myös mahdollisuus tukea ja lahjoittaa vaalikampanjoita ilman kohtuuttomia rajoituksia.
Jotkut uskovat, että Yhdysvaltain perustuslaissa määritelty sananvapaus koskee vain yksilöitä, ei yrityksiä. He uskovat, että korkeimman oikeuden päätös saastuttaa itse asiassa Amerikan politiikkaa. He väittävät, että päätös tekee yrityksille ja vauraammille yksilöille paljon helpommaksi käyttää valtaansa ja vaikutusvaltaansa auttaakseen asettamaan valtaan ehdokkaita, jotka ymmärtävät heidän yritysten tarpeensa. Jotkut väittävät, että jos rahoitus jätetään vain yksilöille, se pitää tasapuolisemmat toimintaedellytykset kaikille ehdokkaille.