Kansalliset vakuutusvähennykset ovat ennalta määrätty määrä valtion etuusohjelman veroja, jotka vähentävät työntekijän kotituloja. Joissakin maissa nämä etuusohjelmat tarjoavat tuloja kansalaisille, jotka eivät voi tehdä työtä vamman, odottamattoman työttömyyden, iän tai pitkittyneen sairauden vuoksi. Nämä vähennykset kerää yleensä yksilön työnantaja ja määrä lasketaan prosentteina henkilön vuotuisista tuloista ennen veroja. Riippuen maasta, jossa työntekijä työskentelee, prosenttiosuus voi olla kiinteä tai vaihdella tulotasojen ja -luokkien mukaan.
Monilla teollisuusmailla on hallituksia, jotka hallinnoivat etuusohjelmia, jotka rahoitetaan kansallisista vakuutusvähennyksistä. Nämä vähennykset ovat pakollisia kaikille palkattuille kansalaisille, jotka ansaitsevat tietyn määrän tuloja vuodessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sosiaaliturva tarjoaa lisätuloja, kun kansalainen saavuttaa tietyn iän, tulee vammaiseksi tai hänet tunnustetaan sosiaaliturvan saajan huollettavaksi. Kansallinen työttömyysvakuutus voidaan tarjota tämän tyyppisten palkkaverojen kautta joissakin maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Yksityisiä ja julkisia työnantajia saatetaan joutua vähentämään tiettyjä valtion veroja maan kansallisen verolainsäädännön mukaan. Kansalliset vakuutusvähennykset keräävät yleensä työnantajat, jotka vähentävät summat työntekijöidensä viikoittain, joka toinen viikko tai kuukausittain. Jos esimerkiksi kansallinen vakuutusvähennys on 10 prosenttia yksilön tuloista riippumatta, henkilön shekkiä vähennetään kyseisellä summalla. Kymmenen prosentin vero jaetaan valtiolle ja työntekijä saa hyvityksen mahdollisista etuuksista.
Kansallisia vakuutusvähennyksiä voidaan ajatella kollektiivisena verona tai rahastoina. Jokainen yhteiskunnan työskentelevä jäsen maksaa järjestelmään ja saa sitten siitä maksuja, kun hän ei enää voi työskennellä. Kun henkilö hakee kansallisia vakuutusetuuksia, hänen saamansa summa on usein sama kuin hänen keskimääräinen maksuosuus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eläkeläisen kuukausitulot sosiaaliturvasta ovat yleensä prosenttiosuus hänen keskimääräisistä ansiotuloistaan.
Itsenäiset ammatinharjoittajat ovat myös velvollisia maksamaan kansalliset vakuutusvähennykset bruttotuloistaan. Vaikka vaadittu määrä vaihtelee henkilön kansallisen verolainsäädännön mukaan, joissakin maissa kansalainen voi ottaa puolet vaadituista maksuistaan verovähennykseksi vuoden lopussa. Jos esimerkiksi itsenäisen ammatinharjoittajan on maksettava 15 prosenttia tuloistaan kansalliseen vakuutukseen, 7.5 prosenttia laskettaisiin tuloveron alennukseen.