Vaikka monet näyttelijäohjaajat ja tuottajat saattavat mieluummin käyttää termiä avoimen kutsun koe, monet kamppailevat näyttelijät ja laulajat tietävät liiankin hyvin karjakutsun merkityksen. Tämäntyyppinen koe on prosessi, jossa sadat tai jopa tuhannet esiintyjät saavat kilpailla tietystä määrästä rooleja. Jos esimerkiksi Grease-musikaalille pidettäisiin avoin koe, teatteri olisi täynnä satoja aloittelevia näyttelijöitä, jotka pukeutuisivat mustiin nahkatakkeihin ja ductail-hiustuksiin. Jokainen ehdokas voi saada esittää yhden rivin kappaleesta tai lausua muutaman rivin dialogia.
Ajatuksen karjakutsusta kerrotaan tulevan AEA:n (Actors’ Equity Association), voimakkaan teatteriliiton, varhaisista ajoista. Monet teatteri- ja elokuvaroolit tarjottiin yksinomaan vakiintuneille näyttelijöille, ei AEA:n jäsenille. Avoimesta koe-esiintymisestä tuli vaatimus lähes kaikissa liiton tuotannossa, vaikka koe-näyttelijät olivat silti velvollisia liittymään AEA:han ennen kuin he saivat tiedon näistä mahdollisuuksista.
Monille nykyajan näyttelijöille tämäntyyppisestä koe-prosessista on tullut elämäntapa. Ilmoitukset avoimista koe-esiintymistä julkaistaan yleensä ammattilehdissä tai annetaan tunnustetuille lahjakkuustoimistoille. Näyttelijä voi löytää sopivan ilmoituksen tai hänen edustajansa voi välittää tiedon. Tämä sisältää yleensä koe-paikan, peruskuvauksen käytettävissä olevista rooleista, ehdotuksia näyttelijöille ja paikalle saapumisajan.
Olisi epätavallista, että ohjaaja tai tuottajat esiintyisivät karjakutsujen koe-esiintymisessä, vaikka jotkut saattavat haluta osallistua löytääkseen mahdollisen raakatimantin, tuntemattoman ehdokkaan, jolla on huomattava lahjakkuus. Suurempiin tuotantoihin palkataan yleensä casting-johtaja, joka tekee tukkumyyntipäätökset avoimen haun aikana. Casting-johtaja yleensä ymmärtää, mitä taiteellinen johtaja etsii näyttelijältä, jotta hän voi kaventaa ehdokaslistaa nähdäkseen myöhemmin uudelleen. Koe päättyy yleensä hylkäävään “kiitos” -pyyntöön tai uusintakäyntipyyntöön, jota kutsutaan takaisinsoitoksi.
Melko usein ohjaaja ja tuottajat ovat jo päättäneet tietyt näyttelijät kuhunkin tarjolla olevaan rooliin, mutta ammattiliiton säännöt määräävät nimenomaan avoimien koe-esiintymisen tarpeen. Casting-johtaja joskus koe-esiintyy ja hylkää lähes jokaisen ehdokkaan karjakutsun aikana. Näyttelijät ymmärtävät, kuinka kilpailukykyinen viihdeala voi olla, joten monet heistä näkevät koe-esiintymiset keltaisin silmin. Mahdollisuudet päärooliin tällä tavalla ovat tunnetusti pienet, joten monet kamppailevat toimijat keskittyvät enemmän toimialakontaktien kehittämiseen ja näyttelijätaitojensa parantamiseen.