Kauppasakot ovat kauppaan liittyviä rangaistuksia, joita yksi maa määrää yhdelle tai useammalle muulle maalle. Nämä pakotteet kuuluvat laajempaan taloudellisten pakotteiden luokkaan, ja niitä voidaan käyttää talouspoliittisten, poliittisten tai sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseen. Kauppasakot ovat yleensä tuontitulleja, tuontimäärää rajoittavia kiintiöitä, lisenssikustannuksia tai muita kaupan hallinnollisia esteitä.
Maa, joka kokee, että kauppakumppani on kohdellut sitä epäoikeudenmukaisesti, panee usein täytäntöön taloudellisia tavoitteita koskevia pakotteita. Toimiin, joita voidaan pitää epäoikeudenmukaisina, kuuluu kotimaisen teollisuuden tukeminen, polkumyynnillä halvempien tuotteiden polkumyynti kansainvälisille markkinoille tai tullien tai tullittomien kaupan esteiden asentaminen. Yhdysvallat viittaa usein tämän tyyppisiin pakotteisiin “kaupan korjaustoimenpiteiksi”, ja niiden tiedetään käyttäneen tällaisia pakotteita kostaakseen epäterveitä kaupan käytäntöjä.
Yksi esimerkki siitä, että Yhdysvallat käytti kauppaseuraamuksia epäreiluja käytäntöjä vastaan, tapahtui vuonna 2002, kun presidentti George W. Bush asetti tulleja tuodulle teräkselle väittäen suojelevansa Yhdysvaltain terästeollisuutta Euroopan ja Aasian kilpailijoiden laittomalta halvan teräksen polkumyynniltä. Maailman kauppajärjestö (WTO) katsoi Yhdysvaltojen tullien olevan laittomia, minkä vuoksi useat Euroopan maat uhkailivat vastatoimilla. Tämä johti lopulta siihen, että Yhdysvallat peruutti terästariffinsa.
Kauppapakotteet voivat myös olla poliittinen tai sotilaallinen väline. Pakotteilla on pyritty saamaan maat muuttamaan poliittista käyttäytymistään keskittyen muun muassa kansalaisvapauksien suojeluun, ihmisoikeuksiin, hyökkäysuhkiin ja joukkotuhoaseiden kehittämiseen. Näissä tapauksissa pakotteet ovat yleensä osa kattavaa diplomaattista ja sotilaallista lähestymistapaa. Muissa tapauksissa pakotteita on käytetty rahoituksen katkaisemiseen maille ja järjestöille, joiden uskotaan uhkaavan rauhaa ja turvallisuutta tai jotka rikkovat kansainvälistä oikeutta.
Kauppapakotteet ovat myös tärkeä poliittinen väline WTO: n jäsenmaille. Tällä organisaatiolla on sitova riitojenratkaisumenettely, joka on kirjattu sen sääntöihin ja jonka ansiosta jäsenmaat voivat tulla WTO: hon puolueettomana kolmansina osapuolina ratkaisemaan kauppaan liittyvät kiistat. Kun WTO löytää jonkin maan edun, se usein valtuuttaa sen panemaan syylliset osapuolia vastaan.
Kaupallisia pakotteita on käytetty jonkin verran säännöllisesti, mutta niitä on tunnetusti vaikea toteuttaa ja ne saavuttavat tavoitteensa harvoin. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että suurin osa tavaroista ja palveluista käy kauppaa globaaleilla markkinoilla. Jos yksi kauppakumppani asettaa tullit tietylle tuonnille, kohdemaa voi yksinkertaisesti viedä tuotteen muille kauppakumppaneille. Tämän seurauksena monenkeskiset kauppakiristykset, joita määrätään maaryhmässä, ovat yleensä tehokkaampia kuin yksipuoliset pakotteet.