Luetellut valtuudet ovat 1 artiklan 8 jaksossa ja muualla Yhdysvaltain perustuslaissa lueteltuja valtuuksia, jotka määrittelevät kongressin ja hallituksen valtuudet. Näitä ovat monenlaiset valtuudet, kuten tulojen kerääminen, rahan kerääminen, kaupan sääntely muiden kansojen kanssa ja valtioiden välillä, maahanmuuttoa koskevien sääntöjen laatiminen, konkurssia koskevien sääntöjen luominen, posti- ja postitien perustaminen, asevoimien perustaminen ja ylläpito, sodan julistaminen , ja monet muut.
Perustuslain luomisen ja ratifioinnin aikaan Yhdysvallat oli lopettamassa epäonnistunutta kokeiluaan liittovaltion artikloilla, jotka rajoittavat nimenomaisesti keskushallinnon valtuudet vain niihin artikloihin nimenomaisesti myönnettyihin valtuuksiin, mikä johti tehottomaan keskushallintoon jolla ei ollut edes valtuuksia hankkia yksin toimintaansa varten tarvittavia varoja. Sillä ei ollut valtaa verottaa, ja sen täytyi pyytää rahaa valtioilta. Uusi perustuslaki myönsi paljon laajemman valikoiman lueteltuja valtuuksia ja myös kielsi kongressia ryhtymästä tiettyihin muihin toimiin, kuten aatelistittelien myöntämiseen ja taannehtivan lainsäädännön antamiseen. Se antoi myös kongressille oikeuden antaa lainsäädäntöä, joka on välttämätön minkä tahansa luetellun toimivallan tai minkä tahansa muun perustuslain muille hallituksen osille myöntämien valtuuksien täytäntöönpanemiseksi, mitä on kutsuttu “tarpeelliseksi ja asianmukaiseksi” lauseke. Esimerkiksi vaikka kymmenvuotisen väestönlaskennan suorittaminen ei kuulu 1 artiklan 8 jakson lueteltuihin valtuuksiin, se on valtuutettu 1 artiklan 2 jaksoon. Kongressilla on tarvittavan ja asianmukaisen lausekkeen nojalla toimivalta antaa tarvittava lainsäädäntö. suorittaa väestönlaskennan.
Kiista kongressin toimivallan laajuudesta on jatkunut jo ennen perustuslain ratifiointia. New Yorkin ratifiointikokoukselle esitetyt väitteet korostivat vahvaa nationalismia, joka johtuisi perustuslain laajasta, “liberaalista” tulkinnasta, mutta Virginian yleissopimukseen esitetyt väittivät, että keskushallinto rajoittuisi soveltamisalaansa vain näihin valtuuksiin lueteltu 1 artiklan 8 kohdassa. Esimerkiksi missään perustuslaissa ei annettu hallitukselle valtuutta perustaa tai hoitaa pankkia, mutta valta kolikoita annettiin nimenomaan. Hamilton puolusti perustuslain laajaa tulkintaa sanoen, että perustuslaissa oli mahdotonta luetella kaikkia mahdollisia toimia, joita hallitus voisi laillisesti tehdä, kun taas Jefferson puolusti erittäin tiukkaa tulkintaa.
Perustuslain lueteltujen valtuuksien käsite on Yhdysvaltojen konservatiivien ja liberaalien välisen kiistan keskipiste “Tiukan konstruktionismin” opissa konservatiivit väittävät, että kongressin tulisi rajoittua vain perustuslaissa nimenomaisesti lueteltujen kysymysten käsittelyyn. Liberaalit viittaavat tapaukseen McCullough v. . Siitä lähtien perustuslain kahta osaa on käytetty perusteluna monille kongressin toimille, joiden konservatiivit uskovat olevan perustuslain määrittelemän kongressin toimivallan ulkopuolella. Nämä kaksi osaa ovat ”kauppalauseke”, joka antaa kongressille oikeuden säännellä osavaltioiden välistä kauppaa, ja johdanto, joka vaatii ”yleisen hyvinvoinnin” edistämistä.