Luontaiset voimat ovat niitä valtoja ja oikeuksia, joita kansalla on itsellään suvereniteettinsa mukaisesti. Nämä valtuudet liittyvät suoraan kansakunnan itsenäisyyteen ja puhuvat sekä maan vallasta toimia toisia kansoja vastaan että toimia omia kansalaisiaan vastaan. Suurin osa ajasta nämä valtuudet esitetään – usein hyvin täsmällisesti – jonkin maan perustamisasiakirjoissa. Näin oli esimerkiksi Yhdysvalloissa, kun se julisti itsenäisyytensä Isosta -Britanniasta, sekä Tšekkoslovakian jakautuessa Tšekin tasavaltaan ja Slovakiaan. Muissa tapauksissa valtuudet jäävät enemmän tai vähemmän sanomatta, kuten usein pitää paikkansa sotilaallisista tai hallituksellisista diktatuureista, joihin kuuluvat Pohjois -Korean kaltaiset valtiot. Se, miten kansakunta käyttää oikeuksiaan ja voiko laajempi kansalainen kyseenalaistaa ja haastaa valtuuksien soveltamisen, vaihtelee suuresti paikasta toiseen.
Peruskäsite ja miten virta syntyy
Lähes kaikilla mailla, jotka määrittelevät itsensä itsenäisiksi poliittisiksi toimijoiksi, toisin sanoen he eivät joudu jonkin muun maan hallituksen toimien piiriin, kuten siirtokunnan tapauksessa, on tietty määrä valtuuksia, joita se voi toteuttaa sekä kansainvälisissä että kotimaiset areenat. Näitä valtuuksia kutsutaan yleensä “luontaisiksi”, koska ne on asetettu itse kansakuntaan, ja niiden voidaan ajatella johtuvan maan perustamisesta. Hallitukset voivat toimia yksinkertaisesti siksi, että ne voivat, koska niillä on tiettyjä valtuuksia; joskus näihin valtuuksiin kuuluu armeijan aktivointi, verojen kantaminen tai maan omistaminen. Joskus niihin pääsee vain tietyin keinoin, kuten presidentin määräyksestä tai äänestyksestä tai parlamentista. Kaikissa tapauksissa ne kuitenkin yleensä johtuvat yksinkertaisesta tosiasiasta valtion itsenäisyydestä maailman toimijana.
Rajoitukset ja parametrit
Lähes kaikissa tapauksissa valtuudet ovat kuitenkin rajalliset. Maat yleensä valvovat omia valtuuksiaan tai voivat siirtää tiettyjä kysymyksiä tai määräyksiä yksittäisille valtioille tai alueille. Joskus näiden rajoitusten ehdot ovat kiinteitä, kuten useimpien kansojen kohdalla, joilla on perustavia asiakirjoja tai perustuslakeja. Käyttämällä esimerkkinä Yhdysvaltain perustuslakia luotulle hallitukselle annettiin luontaisia oikeuksia joissakin asioissa, mutta muut oikeudet rajoittuivat osavaltioihin tai kansaan nimenomaisina oikeuksina. Sen kirjoittaneet miehet uskoivat, että kun kansakunnasta tulee suvereeni ja muut kansat tunnustavat sen, Yhdysvalloilla on samat oikeudet kuin muilla vertaiskansoilla. Tähän sisältyi kauppa ja sodankäynti.
Soveltamisalan määrittäminen
Kaikkia voimia ei kuitenkaan välitetä niin avoimesti tai niin tarkasti, ja joissain paikoissa määritelmät ja parametrit ovat joustavampia ja alttiimpia siirtymään. Esimerkiksi totalitaarinen valtio, kuten Pohjois -Korea, voi vaatia sananvapauden rajoittamista yhtenä sen luontaisista voimista. Samoin valtiot, joilla on valtion uskonto, kuten Saudi -Arabia, väittävät luontaista valtaa, joka saadaan uskomalla korkeampaan hengelliseen auktoriteettiin. Useimmissa länsimaissa kansan kanssa tehty sopimus määrittelee rajat luontaiselle hallituksen vallalle, mutta nämä rajat voidaan testata hätätilanteissa.
Epäselvät kutsut
Jopa olosuhteissa, joissa kansalle ominaiset valtuudet ja oikeudet näyttävät kiinteiltä ja selkeiltä, näiden valtuuksien tosiasiallinen soveltaminen voi herättää useita tärkeitä kysymyksiä, jotka voivat paljastaa tiettyjä “harmaita alueita”.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain tutkijat kiistelevät siitä, onko Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln käyttänyt väärin ja laajentanut luontaisia valtuuksiaan Amerikan sisällissodan toteuttamisessa. Lincoln keskeytti muun muassa habeas corpus -oikeuden ajaksi vihollisuuksien aikana. Lopulta kongressi otti hänet kiinni takautuvasti ja kodifioi hänen toimintansa hätätoimenpiteiksi. Nykyaikana Yhdysvaltain presidentti George W. Bushilta kysyttiin, oliko hän ylittänyt toimeenpanovallan rajat pitämällä Yhdysvaltain kansalaisia vihollisen taistelijoina ilman oikeudenkäyntiä. Hänen argumenttinsa oli, että kongressi antoi hänelle laajat valtuudet syytteeseen terrorismin vastaisesta sodasta syyskuun 9. päivän hyökkäysten jälkeen Yhdysvalloissa.
Soveltaminen hallitustenvälisiin sopimuksiin
Määritelmä voi muuttua epätarkkaksi myös hallitustenvälisten sopimusten yhteydessä. Vaikka Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on yksi esimerkki kokonaisuudesta, joka koostuu sen itsenäisten ja riippumattomien jäsenvaltioiden armosta, järjestö hoitaa osan asioistaan pyytämättä kaikkien jäsenten lupaa. Tämä tapahtuu yleensä joko turvallisuusneuvoston tai YK: n perustamien virastojen, kuten Maailman terveysjärjestön (WHO), kautta.