Yleensä pitkäaikaiset velat, joihin viitataan myös pitkäaikaisina velkoina, ovat rahoitusvelkoja, joiden voimassaoloaika on pidempi kuin vuosi nykyhetkestä. Toisin sanoen lyhytaikaiset velat ovat yksilöiden tai organisaatioiden velkaa, mutta niiden ei tarvitse maksaa takaisin seuraavan 12 kuukauden aikana. Esimerkiksi kahden vuoden lainat sisällytettäisiin taseen tai tilinpäätöksen pitkäaikaisiin velkoihin. Pitkäaikaiset velat voivat sisältää joukkovelkakirjoja, seteleitä, määräaikaistalletuksia, asuntolainoja, autolainoja ja muita.
Tyypillisesti lyhytaikaiset velat esitetään tilinpäätöksessä, kuten taseessa, yhdessä muiden erien kanssa, kuten lyhytaikaiset varat, lyhytaikaiset velat, lyhytaikaiset varat ja muut. Lyhytaikaiset varat edustavat asioita, kuten rahaa, jotka virtaavat vuoden kuluessa. Pitkäaikaiset varat ovat sellaisia asioita kuin kiinteistö, jota ei odoteta myyvän vuoden kuluessa.
Yli vuoden maturiteettitalletuksia käsitellään pankin puolella pitkäaikaisina velkoina. Tämä johtuu siitä, että määräaikaistalletukset sisältävät yleensä rahan tallettamisen pankkitilille määräajaksi, josta tulee enemmän tai vähemmän kuin laina pankille. Määräaikaistalletus on kuin laina pankille, koska yleensä pankit käyttävät talletettuja rahoja joidenkin toimintojensa rahoittamiseen, ja tallettajat vaativat rahansa takaisin myöhemmin. Vaikka määräaikaistalletukset tarjoavat yleensä korkeampia korkoja kuin tavalliset säästötilit, ne asettavat tiettyjä ehtoja. Yksi näistä ehdoista voi olla se, että tallettaja voi nostaa rahat esimerkiksi kahden vuoden kuluttua, ja tämä tapahtuma kirjataan pankin taseen pitkäaikaisten velkojen puolelle.
Pitkäaikaiset velat löytyvät kaikkien sellaisten yhteisöjen taseista, jotka käyttävät velkaa hankkeidensa rahoittamiseen. Hallitukset ja kaikenlaiset järjestöt lainaavat rahaa liikkeeseen laskemalla joukkovelkakirjoja, seteleitä ja muita velkainstrumentteja. Mikä tahansa näistä instrumenteista, joita ei tarvitse maksaa takaisin vuoden kuluessa, on taseen pitkäaikaisten velkojen puolella yhdessä muiden tarvittavien erien kanssa. Lisäksi kaikki yksityishenkilöt tai yritykset eivät ole velvollisia pitämään muodollista tasetta. Pitkäaikaisten velkojen käsite riippumatta siitä, säilytetäänkö se vai ei, pysyy samana, jos henkilöillä ja yrityksillä on pitkäaikaisia velkoja, jotka löytyvät muista asiaankuuluvista asiakirjoista, kuten pankkilainalaskelmista.