Maapähkinämatot ovat pieniä matoja, joita löytyy merestä ja jotka näyttävät kuorettomilta maapähkinöiltä. Niitä kutsutaan sipunculid -matoiksi, ja toisin kuin monet muut madot, heidän ruumiinsa ei ole jaettu segmentteihin. Ne ovat yleensä lieriömäisiä ja niissä on introvertti, joka on segmentti, joka voidaan vetää takaisin kehoon. Maapähkinämatot pysyvät yleensä yhdessä paikassa, koska niillä ei ole lisäyksiä.
Maapähkinämatoja on monia erilaisia lajeja. Ne koostuvat lieriömäisestä rungosta, johon introvertti voidaan vetää sisään kelauslaitteen avulla. Tämä toiminto toimii samalla periaatteella kuin silloin, kun käsineen sormi työnnetään ulos. Maapähkinämatojen suu löytyy tämän laajennuksen lopusta. Suuta ympäröi rengas pieniä lonkeroita, ja he syövät orgaanista ainetta ja detritusta, joka löytyy mudasta, johon ne hautuvat.
Toisin kuin monet muut merieläimet, maapähkinämatoilla ei ole lainkaan hengityselimiä. Heillä ei ole myöskään verenkiertoa tai verijärjestelmää. Ravinteita ja happea kuljetetaan kehon ontelossa, nimeltään coelom, neste, joka täyttää sen, nimeltään coelomic fluid.
Maapähkinämaton suolet ovat U-muotoisia ja muodostavat silmukan kehon onteloon. Ruoansulatus tapahtuu suolen laskevassa osassa. Silmukan jälkeen, suolen nousevassa osassa, muodostuu ulosteen pellettejä. Nämä karkotetaan peräaukon kautta, joka poistuu kehosta maton puolella.
Koelomisen nesteen sisällä on useita pieniä rakenteita, joita kutsutaan silmuisiksi urneiksi. Nämä ovat kuin pieniä pölynimureita, jotka nauttivat nesteeseen orgaanista ainetta. Kun ne täytetään, ne imetään munuaisiin. Käsittelyn jälkeen ne poistuvat kehosta.
Maapähkinämatot elävät yleensä kivien alla tai rakoissa kivien välissä meressä. Jotkut voivat kaivaa mutaan tai hiekkaan merenpohjassa. Ne ovat yleensä ruskeita tai ruskehtavia, mikä tarjoaa naamiointia. Heidän vahvat, lihaksikkaat seinänsä säilyttävät maapähkinänmuotoisen muodonsa.
Nämä matot eivät ole ainoita merimatoja – niitä on monia muitakin, joita esiintyy kaikissa maailman valtamerissä ja merissä. Yksi tunnetuimmista merimatoista on putkimato, joka rakentaa itsensä ja asuu putkessa ja suojaa siten itsensä saalistajilta. Merimatot ovat monien merilajien ravinnonlähde.