Metronomi on laite, joko mekaaninen tai elektroninen, jota käytetään pitämään tasainen tahti musiikilliseen harjoitteluun ja pelaamiseen. Metronomeja on useita muotoja ja kokoja, ja useimmat niistä on helppo asettaa pitämään eri temppuja. Kaikki muusikot eivät käytä metronomeja, ja joidenkin mielestä niiden käyttö on ristiriidassa musiikissa ilmaistavan tunteen tai intohimon kanssa.
Toimivan metronomin etsintä alkoi noin vuosisata sen jälkeen, kun Galileo löysi heilureita. Ensimmäiset yritykset luoda metronomi olivat enemmän tai vähemmän epäonnistumisia. Tämä johtui kohtuuttomista pituuksista, joita tarvitaan hitaimpienkin temppujen pitämiseksi, mikä tekee nopeista tempoista mahdottomia.
Vuonna 1812 Dietrik Winkel aloitti ensimmäisenä kaksipainotettujen heilurien käytön luodakseen laitteen, joka on hyvin samanlainen kuin nykyaikaiset mekaaniset metronomit. Johann Maelzel otti nämä ideat ja alkoi tuottaa kannettavaa metronomia, josta hän sai patentin vuonna 1816. Hänen suunnittelunsa tunnetaan Maelzel -metronomina. Tämä näkyy tavanomaisessa nuotissa ”MM = 40”, joka tarkoittaa Maelzel Metronomea.
Alun perin metronomeja pidettiin välineenä kappaleen tempon tarkkaan mittaamiseen, ei apuvälineenä muusikoille vastaamaan tiettyä tempoa. Monet pitävät näitä varhaisia metronomeja melko epätarkkoina, mistä on osoituksena joillekin ajankohdille asetetut erittäin nopeat nopeudet. Tunnetuimmin tämä ilmenee joissakin Beethovenin teoksissa, jotka alkoivat käyttää metronomia vuonna 1817, vuosi sen julkaisun jälkeen.
Varhaiset metronomit joko käynnistettiin yksinkertaisesti työntämällä heiluria tai käyttämällä kelauslaitetta pitämään se käynnissä pidemmän aikaa. Pienen painon siirtäminen ylös tai alas heilurissa asettaa tempoa hitaammin tai nopeammin. Kun sähkölaitteet yleistyivät 1930 -luvulla, monet metronomit alkoivat käyttää sähköpulsseja ajan pitämiseksi, usein valaisten pienen valon visuaalisen vihjeen antamiseksi.
1980 -luvulla sähköiset metronomit alkoivat yleistyä, mikä mahdollisti enemmän ominaisuuksia ja tempoa ja ääntä. Useimmat metronomit tuottavat yksinkertaisen “napsautuksen” jokaisella lyönnillä, ja nykyaikaiset metronomit lisäsivät myös kuiskaavan äänen jokaisen uuden mittauksen alussa. Jotkut elektroniset metronomit – erityisesti tietokoneista löytyvät – mahdollistavat äänien mukauttamisen.
Metronomia suositellaan usein musiikkiopiskelijoille arvokkaana työkaluna, joka auttaa heitä oppimaan ylläpitämään tasaista vauhtia. Jos tietty musiikkikappale on esimerkiksi vaikea, muusikko saattaa houkutella hidastamaan sitä toistettaessa; metronomi muistuttaa häntä ylläpitämään tasaista tempoa. Jotkut muusikot huomaavat, että metronomilla harjoittaminen tai pelaaminen luo musiikkiin “mekaanisen” tunnelman, mutta jättää vähemmän tilaa “swingille” tai joustavuudelle. Lisäksi tietyntyyppistä musiikkia ei voida toistaa metronomin tahdissa.