Mikroneulat ovat erittäin pieniä neuloja, joita käytetään veren ottamiseen tai lääkkeiden antamiseen tunkeutumatta ihoon ja sen alla olevaan kudokseen yhtä syvälle kuin perinteiset ihonalaiset neulat tai ruiskut. Kun sitä käytetään lääketieteellisiin tarkoituksiin, useiden satojen mikroneulojen rivit kiinnitetään pienille laastareille, jotka sitten kiinnitetään iholle. Mikroneulat tekevät mikroskooppisia reikiä ihon uloimpaan kerrokseen ja joko vetävät pieniä määriä verta tai antavat lääkkeen, prosessia, jota joskus kutsutaan transdermaaliseksi lääkkeen annosteluksi. Ne aiheuttavat minimaalista kipua ja traumaa perinteisiin neuloihin verrattuna, ja niitä käytetään erilaisiin lääketieteellisiin tarkoituksiin, kuten rokotuksiin, kivunhallintaan ja verensokerin seurantaan. Mikroneulat ovat suhteellisen uusi lääketieteellinen tekniikka, ja niitä tutkitaan ja tutkitaan laajasti.
Mikroneulan koko mitataan mikronina. Yksi mikroni on millimetrin tuhannesosa, ja mikroneula on yleensä halkaisijaltaan enintään 1 mikronia ja 1-100 mikronia pitkä. Mikroneuloilla päällystettyjen laastareiden kuvataan tuntuvan samalta kuin hiekkapaperi kosketettaessa. Nämä neulat ovat niin pieniä, että niitä on käytetty lääkkeiden toimittamiseen yksittäisiin soluihin. Neulat voidaan valmistaa useista eri materiaaleista, mukaan lukien metallit, silikoni, polymeerit, keramiikka ja lasi, ja ne valmistetaan käyttäen mikrovalmistustekniikoita, jotka ovat samanlaisia kuin nanoteknologiassa ja mikrosirujen valmistuksessa käytetyt prosessit.
Mikroneuloilla on useita etuja ruiskuihin ja injektioneuloihin nähden. Ne ovat käytännössä kivuttomia, koska ne eivät mene tarpeeksi syvälle koskettamaan mitään hermoja ja tunkeutuvat vain ihon uloimpaan kerrokseen. Matala tunkeutuminen tarkoittaa myös sitä, että tartunnan ja loukkaantumisen mahdollisuus on pienempi. Lisäksi tämä tekniikka helpottaa täsmälleen oikean lääkemäärän toimittamista, mikä mahdollistaa pienempien annosten käytön, ja liukenevien mikroneulojen kehittäminen voisi auttaa vähentämään käytöstä poistettujen neulojen ongelmaa.
Mikroneulalaastarit ovat myös halpoja valmistaa eikä niiden tarvitse antaa lääketieteen ammattilaisia, joten ne ovat ihanteellisia kehitysmaiden laajoihin rokotusohjelmiin. Rokotuslaastarin kehittäminen helpottaisi myös lapsuusrokotteiden ja kausi -influenssarokotteiden antamista kehittyneissä maissa. Mikroneuloja käytetään tietyntyyppisiin verikokeisiin, esimerkiksi verensokerin seurantaan diabeetikoilla.
Mikroneulalaastarien käyttöä on jo tutkittu positiivisilla tuloksilla esimerkiksi kivunhoidossa, hormonikorvaushoidossa ja keinona kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden antamiseen. Mahdollisia tulevia käyttökohteita ovat nanohiukkasten toimittaminen kehoon erilaisia hoitoja varten, kohdennettu geeniterapia ja ihon nuorentaminen.