Olennaisesti yhtä suuret määräajoin suoritettavat maksut ovat varhaisessa vaiheessa tehtyjä vetäytymistä hyväksytyistä eläkejärjestelyistä, mutta niihin ei sovelleta minkäänlaista varhaista peruuttamista tai veroseuraamuksia. Tämäntyyppiset maksut, joista yleensä käytetään nimitystä SEPP, liittyvät yleensä Yhdysvaltojen kansalaisten eläkejärjestelyihin. Suunnitelmat, kuten yksilöllinen eläkesuunnitelma, on suunniteltu mahdollistamaan nostot ennen 59½ -vuotiaita ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Työnantajan tukemat suunnitelmat, kuten 401 (k), eivät yleensä ole kelvollisia sisällytettäväksi SEPP -strategiaan.
Yleisimmät syyt varojen poistamiseen eläkesuunnitelmasta liittyvät odottamattomiin taloudellisiin vaikeuksiin. Varojen yksinkertainen nostaminen merkitsisi suunnitelman itsensä määräämien varhaisten nostokustannusten maksamista sekä kaikkien liittovaltion tai osavaltion verovirastojen maksettavien verojen ja seuraamusten maksamista. Käytännössä tasavertaisten määräaikaismaksuohjelmien avulla on mahdollista välttää kaikki nämä verot ja seuraamukset samalla, kun heillä on edelleen mahdollisuus käyttää varoja ja toipua kaikista olosuhteista, jotka johtivat talouden peruutukseen.
SEPP -suunnitelman rakenne edellyttää vuosittaisten maksujen suorittamista vähintään viiden vuoden ajan tai kunnes vastaanottaja täyttää 59½ vuotta, sen mukaan, kumpi tapahtuma ilmenee viimeisenä. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvaltain sisäisen veroviraston nykyiset määräykset edellyttävät, että olennaisesti tasapuoliset määräaikaismaksuohjelmat jatkuvat vähintään viisi vuotta peräkkäin. Jos suunnitelma peruutetaan ennen tämän viiden vuoden vähimmäisajan päättymistä, kaikki aiemmin luopuneet seuraamukset ja palkkiot on maksettava sekä korot näiden maksujen ja seuraamusten loppusummasta.
Koska osallistuminen olennaisesti tasavertaiseen määräaikaismaksuohjelmaan edellyttää vähintään viiden vuoden sitoutumista, tällaisen strategian käyttäminen ei ehkä ole paras tapa hallita lyhyen aikavälin finanssikriisiä. Ikä, jona SEPP -suunnitelma on tärkeä, koska viisikymppinen henkilö saattaa tarvita varoja taloudellisiin hätätilanteisiin ja täyttää viisi vuotta juuri ennen 59½ -vuoden ikää. Tässä skenaariossa eläkejärjestelyn varojen siirtäminen olennaisesti saman kauden maksusuunnitelmaan olisi järkevää.
Sitä vastoin nelikymppinen henkilö haluaisi harkita muita keinoja hallita talouden kääntymistä. Koska nykyiset säännökset edellyttävät, että olennaisesti tasapuoliset määräaikaiset maksusuunnitelmat ovat voimassa viisi kalenterivuotta tai kunnes vastaanottaja täyttää 59½ vuotta, sen mukaan, kumpi tapahtuma tulee viimeiseksi, tämä tarkoittaa, että 42 -vuotiaan henkilön on pysyttävä suunnitelma vähintään 17 ½ vuodeksi, jotta vältetään sakkojen ja korkojen maksaminen maksuista. Näissä olosuhteissa vuosittaisten maksujen määrä voi olla vaivan arvoinen tai ei.
On olemassa muutamia poikkeuksia, jotka mahdollistavat olennaisesti yhdenvertaisten määräaikaisten maksujen strategian hyödyntämisen ja rangaistusten välttämisen. Vastaanottaja, joka tulee vammaiseksi ennen tätä viiden vuoden vähimmäismäärää, vapautetaan rangaistusten ja maksujen maksamisesta. Jos suunnitelman varojen määrä loppuu ennen viiden vuoden kuluttua, seuraamuksia ei myöskään arvioida. Tämä pitää paikkansa riippumatta siitä, onko varat yksinkertaisesti käytetty tai saldo pienenee kohde -etuuksien markkina -arvon menetyksen vuoksi. Jos vastaanottaja kuolee ennen viiden vuoden vähimmäisajan täyttymistä, seuraamuksia tai maksuja ei lasketa.