Englanniksi passiivisia verbejä käytetään lauserakenteessa, joka tunnetaan nimellä passiivinen ääni. Passiivisella äänellä lauseen aiheeseen ryhdytään sen sijaan, että toimitaan, ja se esiintyy usein lauseen lopussa. Tämä eroaa aktiivisesta äänestä, jossa lauseen kohde suorittaa toiminnon. Esimerkkejä passiivisista verbeistä ovat “poistettu”, “oli nähty” ja “muistetaan”. Näiden verbien vaihtoehtoiset, aktiiviset versiot olisivat “poista”, “saha” ja “muistaa”, joista jokaista edeltää lauseen aihe.
Oxfordin englanninkielisen sanakirjan, joka on englanninkielisen käytön ensisijainen resurssi, mukaan passiivisia verbejä on käytetty ainakin 14 -luvulta lähtien. Edellisessä lauseessa lause “on ollut käytössä” käyttää passiivista ääntä. Vaihtoehtoinen lause, jossa käytetään aktiivisia verbejä, voi olla: “Englannin kielen puhujat ovat käyttäneet passiivisia verbejä”. Valinta siitä, käytetäänkö passiivisia vai aktiivisia verbejä, riippuu monista tekijöistä. Näitä ovat aiheen tärkeys ja henkilökohtaiset tai ammatilliset tyylivalinnat.
Jotkut kielioppaat ja organisaatiot estävät aktiivisesti passiivisten verbien käyttöä. Esimerkiksi klassinen teksti The Elements of Style, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1918, suosii aktiivista ääntä passiivisen sijaan sanomalla, että se on “suorempaa ja voimakkaampaa”. Se kuitenkin huomauttaa, että passiivisella äänellä on käyttöä. Jotkut yritykset, kuten sanomalehdet ja verkkosisällön tarjoajat, sitä vastoin vastustavat voimakkaasti passiivisia verbejä tai kieltävät ne suoraan. Ironista kyllä, tämä voi joskus johtaa tuotannon viivästymisiin ja hankalaan sanamuotoon.
Lauseessa “Kauppa ryöstettiin” käytetään passiivisia verbejä, koska ryöstäjien henkilöllisyyttä ei ehkä tiedetä. Vaihtoehtoinen aktiivinen lause ”Ryöstäjät ryöstivät myymälän” on tarpeeton ja hankala. Vaikka varkaat tunnistettaisiin, kirjoittaja voi valita passiivisen äänen korostaakseen kauppaa, ei rikollisia. Kirjoittaja voi sanoa, että heidän vangitsemisensa yhteydessä: ”Ryöstäjät otettiin kiinni”, koska on selvää, että poliisi vangitsi heidät.
Klassinen esimerkki passiivisten verbien käytöstä on lause “Virheitä tehtiin”. Tätä ilmausta käytetään yleisesti politiikassa ja liike -elämässä, erityisesti silloin, kun julkisuuden henkilö on joutunut väärin. Sen avulla puhuja voi näennäisesti pahoitella itseään tunnustamatta syyllisyyttä. Puhujaa tai ketään muuta ei tunnisteta syylliseksi, eikä itse tekoa tunnisteta. Tämä on suojatoimenpide, jos puhuja joutuu myöhemmin oikeudellisten tutkimusten kohteeksi.