Yksi rikospaikan tutkijan tärkeimmistä työkaluista on rikospaikalla otetut kuvat. Rikospaikalla otettuja valokuvia käytetään tallentamaan rikospaikka alkuperäisessä muodossaan, ennen kuin todisteet kerätään ja mitään siirretään. Rikospaikkavalokuvien ottaminen joko 35 millimetrin filmille tai digitaalikameralla on yksi tärkeimmistä vaiheista rikospaikan käsittelyssä, koska sen avulla tutkijat voivat tarkastella rikospaikkaa viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia rikoksen tapahtumisen jälkeen.
Rikospaikkakuvat ovat tärkeitä alkuperäisen rikospaikan säilyttämiseksi. Valokuvat otetaan yleensä kolmella tasolla: yleinen, keskitaso ja lähikuva. Kokonaiskuvat näyttävät koko rikospaikan. Keskitason kuvat näyttävät kohteiden väliset etäisyydet ja suhteet. Lähikuvissa näkyy yksityiskohtia todisteista tai muusta rikokseen liittyvästä.
On tärkeää, että nämä valokuvat on otettu ennen kuin kenelläkään on mahdollisuus vaeltaa rikospaikan läpi ja mahdollisesti siirtää esineitä alkuperäisestä sijainnistaan. Se tehdään sen jälkeen, kun rikoksen luonne on määritetty ja rikosta koskeva yleinen teoria on koottu. Tämä teoria, joka voi sisältää rikollisen sisään- ja poistumispisteet, mahdolliset aseet ja rikoksen tekemisen, auttaa ohjaamaan valokuvaajaa otettavien kuvien suuntaan.
Kun rikospaikkavalokuvat on otettu ja kehitetty, niistä tulee olennainen osa tapausta. Vaikka luonnos rikospaikasta luodaan, valokuvat tarjoavat tutkijoille mahdollisuuden palata alkuperäiseen rikospaikkaan etsimään kaikkea, mikä voi auttaa ratkaisemaan tapauksen. Rikospaikkavalokuvat voivat auttaa tutkijoita muistamaan pienet vivahteet rikospaikalta, ja niitä voidaan verrata todistajien ja uhrien todistuksiin, mikä mahdollistaa tarkkuustarkistukset.
Rikospaikkavalokuvia pidetään visuaalisina todisteina, ja niitä voidaan käyttää oikeudenkäynneissä. Kuvissa on tarvittaessa käytettävä asteikkoja. Esimerkiksi veriroiskeiden koko voidaan osoittaa asettamalla neljännes tai muu pieni ja helposti tunnistettava esine puhtaalle pinnalle läiskien lähelle. Myös käytetyt kamerakulmat on otettava huomioon. Yleiskuva rikospaikasta on otettava useista eri näkökulmista. Kuvia pienistä esineistä ja alueista tulisi myös näyttää useista eri näkökulmista. Jotta kuvat olisivat käyttökelpoisia, niiden on oltava myös selkeitä, ilman linssin häiritseviä likaa, syviä varjoja tai epätarkkuutta, joka vaikeuttaisi yksityiskohtien näkemistä.