S-video on yksi monista menetelmistä videosignaalin erottamiseksi eri komponenteiksi lähetettäväksi videokasettitallentimesta tai toistolaitteesta televisioon tai videomonitoriin. JVC toi teknologian markkinoille vuonna 1987 ”erillisenä videona”, joka lyhennettiin nopeasti ”s-videoksi”. S-videokaapelit ovat kaapeleita, jotka yhdistävät kaksi laitetta, jotka on varustettu s-video-ominaisuudella signaalin siirtämiseksi toisesta toiseen.
Videokasettien ja toistolaitteiden tullessa yleisille kuluttajamarkkinoille 1970 -luvun lopulla yksi tärkeimmistä kilpailupaikoista eri valmistajien välillä oli televisioon lähetetyn signaalin laatu. Ensimmäiset videonauhurit oli varustettu koaksiaaliliittimillä ja koaksiaalikaapelia käytettiin video- ja audiosignaalien siirtämiseen televisioon. S-video oli yksi monista parannuksista, jotka toivat signaalin videokasettisoittimesta televisioon, ja se erottaa videosignaalin luumalle, luminesenssille ja värille tai värille.
S-videokaapeleissa on neljä tai useampia johtimia, jotka on kääritty yhteen eristettyyn holkkiin ja joissa on S-video-liittimet kummassakin päässä. Yleisimmässä S-videoliittimessä on neljä nastaa-yksi kromaattisignaalille, yksi lumalle ja kaksi maadoitusjohtoa, yksi kullekin signaalille. Urosliittimessä on ulkonevat nastat ja naaraspuoliset vastaavat urat. Joissakin S-video-liittimissä on enemmän kuin neljä nastaa ja vastaavat S-videokaapelit, mutta ne eivät ole kovin yleisiä.
S-videosta ei tullut kovin suosittua sen kehittämisen ja käyttöönoton jälkeisinä vuosina, koska tekniikka oli saatavilla vain pienelle osalle kaikista myydyistä televisioista. Sitten 1990-luvulla, kun useampia sarjoja varustettiin S-videolla, tekniikka ohitti sen digitaalisen vallankumouksen myötä.
S-video on analoginen tekniikka, joten S-videokaapelit eivät kykene siirtämään nykyaikaisia digitaalisia ja teräväpiirtosignaaleja (HD). S-videokaapelien merkittävä haittapuoli on kuitenkin se, että niissä on vain elokuvan tai televisio-ohjelman videokomponentteja-ääntä ei ole järjestetty S-video-tekniikassa tai S-videokaapeleissa. Siksi äänisignaaliin tarvitaan erillinen kaapeli, mikä on suuri haitta kuluttajaympäristössä, jossa painotetaan yksinkertaisuutta ja helppokäyttöisyyttä.
S-video-liittimet ja S-videokaapelit ovat kuitenkin edelleen läsnä markkinoilla, koska niin kauan kuin on televisioita, jotka pystyvät näyttämään vain analogisen videosignaalin, tarvitaan S-videon kaltaisia tekniikoita lähettää signaalin toistolaitteesta televisioon tai näyttöön.