Semantiikka on kielen merkityksen tutkimus. Erityisesti se on tutkimus siitä, miten merkitys on rakennettu lauseisiin, lauseisiin ja sanoihin. Englanninkielinen termi ”semantiikka” tulee kreikan kielestä semantikos, joka tarkoittaa osoittaa tai antaa merkkejä. Semantiikkaa voidaan soveltaa erityyppisiin symbolijärjestelmiin, kuten tietokoneen kieliin ja vastaaviin koodausjärjestelmiin. Yleensä kuitenkin semantiikka viittaa yleensä siihen, miten merkitys välitetään kirjallisen kielen symbolien kautta. Semantiikka voidaan ymmärtää, kun sitä verrataan toiseen kielitermiin, syntaksiin. Syntaksi on sääntöjen tutkiminen siitä, miten symbolit on järjestetty. Syntaksi on kielen rakenteen tutkimus, kun taas semantiikka on kielen merkityksen tutkimus.
Semantiikkaa opiskeltaessa on tärkeää tunnistaa sanan tai termin yleisesti hyväksytty merkitys kirjaimellisen merkityksen sijasta. Otetaan esimerkiksi termi “vesipilleri”. Termi “vesipilleri” on hyväksytty termi eräänlaiselle diureetille. Näitä pillereitä käyttävät usein ihmiset, jotka jostain syystä pitävät liikaa vettä kehossaan. Jos tarkastelemme sanan “vesipilleri” kirjaimellista merkitystä, termi näyttäisi osoittavan vedellä täytettyä pilleriä. Tietenkin asia on päinvastoin; kun pilleri on nielty, se saa ihmisen menettämään vettä.
Seuraavassa on kuuluisa Groucho Marxin lainaus, johon kielitieteilijät usein viittaavat semantiikkaa koskevissa keskusteluissa:
”Eräänä aamuna ammuin elefanttia pyjamassani. En koskaan tiedä, kuinka hän pääsi pyjamaan.
Ensimmäisen lauseen lukemisen jälkeen näyttää siltä, että Marx heräsi eräänä aamuna ja ampui norsun. Kuitenkin Marx kääntää lauseen merkityksen toisessa lauseessa, jossa saamme tietää, että norsu oli kirjaimellisesti pyjamansa sisällä.
Semantiikan tutkimuksessa sanan, lauseen tai lauseen yleisesti hyväksyttyä merkitystä verrataan saman sanan, lauseen tai lauseen mahdolliseen merkitykseen. Kun lukee ensimmäisen kerran esimerkiksi sanan “kaatua”, mieleen voi tulla auto -onnettomuus. Termiä voidaan kuitenkin käyttää myös keskustelemaan äänestä, joka syntyy, kun pari suurta symbolia yhdistetään musiikkikappaleeseen, tai siitä, miten aallot murtuvat kallioista rannikkoa vasten.
Koska semantiikka on tutkimus, joka on täynnä sanojen merkitystä, se käyttää usein synonyymeja ja antonyymiä tutkimuksissaan. On melko tavallista kuvata ympäröivää maailmaa vastakohtien ja yhteisten piirteiden avulla. Esimerkiksi Grace -niminen nainen yritti kuvata tyttärensä ulkonäköä. Hän saattaisi sanoa: “Hän ei ole yhtä pitkä kuin isänsä, mutta näyttää täsmälleen tätiltään Drewlta.” Jos kuuntelija tuntisi sekä kuvattavan tyttären isän että tädin, tämä tieto auttaisi häntä todennäköisesti kuvittelemaan, miltä hän näytti. Kielitieteilijät käyttävät samaa harjoitusta, kun he käyttävät synonyymeja (sanoja, joilla on samanlainen merkitys) ja antonyymejä (sanoja, joilla on vastakkainen merkitys) kuvaamaan sanaa, ilmausta tai virkettä.