Senaatin kuulemiset ovat tärkeä osa Yhdysvaltain senaatin työtä. Molemmat kongressitalot järjestävät kuulemistilaisuuksia kerätäkseen tietoja, tarkastellakseen valtion järjestöjen toimintaa ja tutkiakseen mahdollisia väärinkäytöksiä. Lisäksi senaatti järjestää kuulemisia hyväksyäkseen toimeenpanovallan nimitykset.
Senaatin kuulemistilaisuuksia on neljä päätyyppiä. Lainsäädäntökäsittely on kuuleminen, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa osana lainsäädäntöä. Senaatti tai senaatista vastaava lainsäädäntövaliokunta kutsuu todistajia antamaan lausuntoja ehdotetusta lainsäädännöstä. Tämän tyyppinen kuuleminen palvelee yhtä kongressin tärkeimmistä tehtävistä, lainsäädäntöehdotusten tekemistä ja hyväksymistä. Kongressin lainsäädäntökäsittelyjen raportit muodostavat usein perustan myöhemmälle lainsäädännölle.
Valvontaistunnot ovat senaatin kuulemistilaisuuksia, joissa tarkastellaan hallituksen toiminnan toimintaa. Vaikka toimeenpanovalta on vastuussa kongressin ohjeiden toteuttamisesta, kongressilla on edelleen oikeus ja velvollisuus valvoa työtään. Tämä on osa Yhdysvaltain hallituksen rakenteessa olevaa tarkastus- ja tasapainotusjärjestelmää. Valvontamenettely on samanlainen kuin lainsäädäntökäsittely, koska senaatti tai komitea kutsuu todistajia antamaan tietoja tietystä aiheesta.
Tutkittavat kuulemiset ovat jollain tavalla samanlaisia kuin kuulemisten valvonta. Tutkintaistunnossa senaatti tutkii väärinkäytöksiä, pääasiassa valtion virkamiehiä, mutta myös tapauksissa, joissa se on todennut, että tilanne vaatii jonkinlaista lainsäädäntötoimintaa. Esimerkki tällaisesta kuulemisesta on senaatin sodan tutkintakomitea, joka perustettiin vuonna 1947 tutkimaan korruptioita sodan aikaisissa hankinnoissa. Jotkut senaatin tutkintamenettelyt johtavat syytteeseenpanoon, kun taas toiset, kuten sotatutkintakomitea, eivät.
Lainsäädäntö-, valvonta- ja tutkintavaliokunnat ovat yhteisiä sekä senaatille että edustajainhuoneelle. Sen sijaan vahvistavia kuulemistilaisuuksia järjestetään vain senaatissa. Näissä senaatin kuulemistilaisuuksissa senaatti päättää, hyväksytäänkö toimeenpanovallan nimeämä henkilö. Senaatti käyttää tätä oikeutta osana neuvontaa ja suostumusta. Kantoja, jotka edellyttävät senaatin vahvistusta, ovat korkeimman oikeuden tuomarit, suurlähettiläät ja muut valtion virkamiehet.
Toinen osa senaatin “neuvontaa ja suostumusta” on sen velvollisuus ratifioida sopimukset. Perussopimuksiin ja vastaaviin hallituksen sopimuksiin liittyvät kuulemiset senaatissa ovat vahvistuksen kuulemisen tapaan usein rutiininomaisia. Joskus ne voivat kuitenkin johtaa radikaaleihin muutoksiin hallituksen politiikassa.