Sopimuksen rikkominen on oikeudellista puolustusta, jonka henkilö voi nostaa esiin, kun vastapuoli väittää syyllistyneensä sopimusrikkomukseen. Puolustukset, jotka tuomioistuin pitää pätevinä, voivat vaihdella lainkäyttöalueittain, mutta ne sisältävät usein esimerkiksi henkistä epäpätevyyttä, allekirjoituspaineita ja petoksia. Jos toinen sopimuksen allekirjoittaneista osapuolista esti toista täyttämästä sopimusvelvoitteitaan, tämä voi olla myös puolustus sopimusrikkomukselle. Lisäksi jos molemmat osapuolet suostuivat muutoksiin tai sopimuspuoli näytti hyväksyvän rikkomuksen, vastaaja voi myös käyttää tätä puolustuksena oikeudessa.
Jos toinen osapuoli rikkoo sopimusta, toisella osapuolella on yleensä oikeussuojakeinot, joita hän voi käyttää. Hän voi esimerkiksi haluta purkaa sopimuksen tai haastaa vastapuolen oikeuteen vahingonkorvauksista, jotka hänelle on aiheutunut sopimuksen rikkomisesta. Joissakin tapauksissa sopimusrikkomuksesta vastuussa oleva osapuoli joutuu maksamaan vahingonkorvauksia tai kärsimään muista oikeudellisista seurauksista. Vaihtoehtoisesti hän voi kuitenkin käyttää sopimusrikkomuksiaan voittaakseen oikeudenkäynnin.
On olemassa monia puolustuksia sopimuksen rikkomiselle, jonka henkilö voi nostaa esiin. Hän voi esimerkiksi väittää, että osa tai koko sopimus oli lainvastainen. Hän voi myös väittää, että vastapuoli teki sen vilpillisesti. Jos osapuoli pakotettiin allekirjoittamaan sopimus tai sitä painostettiin, hän voi käyttää sitä myös puolustukseksi. Jos sopimuksen ehtoja oli mahdotonta toteuttaa tai yksi sopimuspuoli esti toisen suorittamasta vaadittua, nämä voivat myös olla päteviä sopimuspuolustuksen rikkomuksia.
Yksi yleisimmin käytetyistä sopimusrikkomuksista on osapuolten sopimus. Jos esimerkiksi molemmat osapuolet sopivat sopimuksen muutoksista, toinen osapuolista voi silti muuttaa mieltään myöhemmin. Jos tämä osapuoli, josta tulee kantaja oikeudenkäynnissä, yrittäisi väittää sopimusrikkomusta, hän ei todennäköisesti voitaisi tapaustaan. Tämä johtuu siitä, että vastapuoli voi puolustautua vaatimusta vastaan osoittamalla, että kantaja suostui muutokseen.
Toinen esimerkki sopimuspuolustuksen rikkomisesta on epäpätevyys. Jos esimerkiksi henkisesti epäpätevä henkilö allekirjoitti sopimuksen, mutta ei täyttänyt siinä lueteltuja velvoitteita, häntä ei voida pitää vastuussa sopimusrikkomuksesta. Hänen oikeudellinen edustuksensa voi osoittaa tuomioistuimelle, ettei hän ollut henkisesti kykenevä ymmärtämään tai hyväksymään sopimusta. Kun todiste tästä sopimusrikkomuksen esittämisestä esitetään, kantajan sopimusrikkomusvaatimus hylätään usein.