Palosammutusjärjestelmät ovat turvavarusteita, jotka koostuvat putkista, venttiileistä ja sprinkleripäistä, jotka vapauttavat automaattisesti vettä tilaan tulipalon sattuessa. Veden vapautuminen voi auttaa sammuttamaan tulen tai ainakin hidastamaan palon etenemistä riittävän kauan, jotta kaikki rakennuksen sisällä olevat voivat paeta. Tämän tyyppisiä sprinklerijärjestelmiä on käytetty monien vuosien ajan julkisissa rakennuksissa, tuotantolaitoksissa ja toimistoissa.
Nykyaikaisten sprinklerijärjestelmien alkuperä on yleensä jäljitetty 19 -luvun alun Englantiin. On todisteita monimutkaisesta järjestelmästä, jossa on erikokoisia putkia, jotka on yhdistetty keskusvesisäiliöön, joka on asennettu teatteriin Royal, Drury Lane, vuonna 1812. Pienemmät putket rei’itettiin, mikä mahdollisti useiden vesivirtojen vapauttamisen, jos tulipalo syttyi pääsalissa, näyttämöllä ja muilla teatterin valituilla alueilla.
19 -luvun jälkipuoliskolla yritykset automatisoitujen sprinklerijärjestelmien luomiseksi olivat alkaneet. Philip W. Pratt Abingtonista, Massachusettsista, patentoi yhden ensimmäisistä vuonna 1872. Frederick Grinnell loi ja patentoi myös useita automatisoituja malleja, ja hänen vuonna 1890 keksimänsä lasilevyinen sprinkleri antoi inspiraation nykyään yleisesti käytössä oleville sprinklerijärjestelmille.
Perus -sprinklerijärjestelmä sisältää putket, jotka kuljettavat vesijohdon sarjaan sprinkleripäätä, jotka on sijoitettu strategisesti jokaisen rakenteen huoneen kattoon. Putkistoverkkoon rakennetut paineventtiilit auttavat hallitsemaan vedenpainetta ja veden virtausnopeutta järjestelmän läpi. Vaikka on vielä joitain esimerkkejä palosammutusjärjestelmistä, jotka on aktivoitava manuaalisesti, useimmat nykyään on varustettu antureilla, jotka laukaisevat automaattisesti sprinklerien toiminnan tulipalon sattuessa.
Vaikka aikoinaan sitä pidettiin vaihtoehtona julkisten rakennusten suunnittelussa, monet maat vaativat nykyään, että kaikki rakennukset, joihin kokoontuu paljon ihmisiä, on varustettava jonkinlaisella sprinklerijärjestelmällä. Useimmilla lainkäyttöalueilla on erityisiä määräyksiä, jotka on täytettävä, ja ne perustuvat usein näihin standardeihin sellaisilla tekijöillä kuin tilaan sallittu enimmäismäärä milloin tahansa sekä rakenteen koko. Säännöllisiä tarkastuksia tehdään sen varmistamiseksi, että kaikki lainkäyttöalueen palosammutusjärjestelmät ovat koodin mukaisia ja toimivat oikein. Monissa maissa on mahdotonta taata vakuutus laitokselle, ellei asianmukaisesti konfiguroitu ja toimiva palosammutusjärjestelmä ole osa rakenteen suunnittelussa mukana olevia turvatoimia.