Supermassiiviset mustat aukot ovat painovoimaominaisuuksia, jotka sijaitsevat monien galaksien, myös Linnunradan, keskellä. Supermassiivisia mustia aukkoja voidaan ajatella galaktisesta auringosta: samalla tavalla kuin aurinkokunnan planeetat kiertävät aurinkoa, Linnunradan 200–400 miljardia aurinkokuntaa kiertävät keskusmusta. Supermassiiviset mustat aukot sisältävät 105–1010 (satoja tuhansia ja kymmeniä miljardeja) aurinkomassaa.
Galaksimme supermassiivisen mustan aukon epäillään olevan kompakti esine nimeltä Jousimies A*, joka sisältää 3.7 miljoonaa aurinkomassaa tilavuudessa, jonka säde on enintään 6.25 valotuntia (45 AU) tai noin 4.2 miljardia mailia. Vertailun vuoksi Pluto kiertää Auringon 5.51 valotunnin eli 3.7 miljardin mailin etäisyydellä.
Teoreettisesti on mahdollista, että Jousimies A* -alue sisältää useamman kuin yhden supermassiivisen mustan aukon. Jos näin on, ne yhdistyvät yhdeksi esineeksi alle 100 vuoden kuluttua. Joskus noin vuosina 2015–2025 tähtitieteellisen interferometrian tekniikka mahdollistaa suoran kuvan Jousimies A*: n tapahtumahorisontista.
Hyvin kaukaisissa galakseissa tähtitieteilijät tarkkailevat supermassiivisten mustien aukkojen syntymisprosessia. Näitä galakseja kutsutaan aktiivisiksi galakseiksi, ja ne voivat vapauttaa energiaa, joka vastaa satoja keskimääräisiä galakseja yhteensä, ja kirkkaus on biljoona aurinkoa. Kvasaarit ovat eräänlainen aktiivinen galaksi, ja ne ovat kaukaisimpia esineitä, joita tähtitieteilijät voivat havaita. Toinen on blazareja, jotka kuuluvat maailmankaikkeuden väkivaltaisimpiin ilmiöihin ja muuttavat 100 auringon massan suhteellisuussäteilyksi joka vuosi.
Ainakin 30 epäiltyä supermassiivista mustaa reikää on havaittu muissa galakseissa Linnunradan lisäksi. Supermassiiviset mustat aukot ovat osa ratkaisematonta astrofysiikan ongelmaa: missä ovat keskimassaiset mustat aukot? Tunnetaan lukuisia tähtimassaisia mustia aukkoja, joiden massat vaihtelevat 1.44 aurinkomassasta 14 auringon massaan. Nämä muodostuvat, kun massiivisten tähtien ytimet eivät enää kestä omaa painoaan ja muodostavat painovoimaisen singulaarisuuden. Välivaiheen mustia aukkoja varten on pari ehdokasilmiötä, mutta mikään ei ole lopullista tässä vaiheessa.