Tappiovarat ovat resursseja, jotka on varattu erilaisten taloudellisten tappioiden tai velvoitteiden kattamiseen. Joissakin tapauksissa näiden varojen määrä perustuu ennusteisiin mahdollisista tappioista investoinneista, vakuutuskorvauksista tai muista tilanteista, joissa jonkinlainen alijäämä voi ilmetä. Termiä käytetään monilla eri aloilla, mukaan lukien vakuutus, liike -elämä ja jopa kodin budjetointi.
Vakuutusalalla vahinkoreserviä pidetään kurissa, joten palveluntarjoaja voi täyttää asiakkaiden esittämät vaatimukset. Käteisellä pidettävän varauksen määrän määrittäminen riippuu tarkasti lasketusta ja ennakoidusta saatavien määrästä ja koosta, jotka todennäköisesti jätetään tietyn ajan kuluessa. Koska monet tekijät voivat vaikuttaa korvausten esiintymistiheyteen ja suuruuteen, vakuutuspalvelujen tarjoajat tarkentavat jatkuvasti laskelmiaan vakuutusvahinkojen varantojen määrästä, jonka niiden pitäisi säilyttää.
Samalla tavalla monet rahoituslaitokset myös suunnittelevat ja ylläpitävät tappioreserviä. Tässä skenaariossa varaukset keskittyvät yleensä laitoksen myöntämien lainojen hoitoon, mukaan lukien mahdollisuus laiminlyödä prosenttiosuus lainoista vuosittain. Luottotappiovarausten luominen antaa laitokselle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa maksukyvyttömyydestä tai muista negatiivisista tekijöistä huolimatta, jotka uhkaavat rajoittaa laitoksen kassavirtaa.
Yritykset ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt pyrkivät myös säilyttämään tappioreservit kattamaan yleiset toimintakulut. Tällaista varausta kutsutaan joskus vararahastoksi tai hätärahastoksi. Pohjimmiltaan varaukset ovat varat, jotka on varattu, jotta yritys tai voittoa tavoittelematon organisaatio voi jatkaa toimintaansa, vaikka tuloja ei olisi riittävästi ylläpitämään nykyistä tasoa. Tarvittaessa varoja nostetaan varauksesta ja virkamiehet ja muut keskeiset toimijat löytävät keinoja palauttaa organisaation taloudellinen kunto.
Jopa kotibudjetit voivat sisältää tappiovarauksia. Monet rahoitusanalyytikot suosittelevat, että kotitaloudet luovat ja ylläpitävät varauksia, jotka vastaavat vähintään kuuden kuukauden normaaleja toimintamenoja. Ajatuksena on, että tämäntyyppinen tappioreservisuhde tarjoaa riittävän taloudellisen tuen kotitaloudelle sairaus- tai työttömyyskausina, jolloin kassavirta on todennäköisesti vähäinen tai olematon.