Ulkomaisten investointien sisäänvirtaus tapahtuu, kun ulkomaisten organisaatioiden investointien kokonaisarvo maahan ylittää maan organisaatioiden muiden maiden sijoitusten kokonaisarvon. Yleensä suuret ulkomaiset investoinnit osoittavat vahvaa kansantaloutta, joka on houkuttelevampi ulkomaisille yrityksille. Jotkut maat tarjoavat kannustimia yrittääkseen lisätä ulkomaisten investointien virtaa.
Ulkomaisia sijoituksia on kahta päätyyppiä. Suorat investoinnit tarkoittavat erityisesti fyysisen omaisuuden ostamista maasta, kuten tehtaan perustamista tai kiinteistön rakentamista. Epäsuorat sijoitukset tarkoittavat rahoitusvarojen, kuten paikallisten yritysten osakkeiden, ostamista ulkomailta. Suurin osa ulkomaisten investointien mittauksista koskee vain suoria sijoituksia.
Käsitteenä ulkomaiset suorat sijoitukset voivat käsittää erilaisia toimintoja. Kiinteistöjen ja omaisuuden ostamisen lisäksi yritys voi sijoittaa ulkomaille jakamalla tekniikkaa ja tietämystä, ottamalla johtotehtävän tai osallistumalla yhteisyritykseen. Tällaisella toiminnalla ei aina ole selkeää taloudellista arvoa, joten koko kansakunnan lukujen voi olla vaikeaa sisällyttää ne kokonaan.
Kun tarkastellaan sisäänvirtauslukuja, on tärkeää tarkistaa asiayhteys ja määritelmät huolellisesti, koska luvut voidaan kuvata kahdella helposti sekoittavalla tavalla. Yksi tapa on käyttää “sisäänvirtausta” viittaamaan yksinkertaisesti ulkomaisten investointien kokonaismäärään maassa. Toinen tapa on käyttää “sisäänvirtausta” osoittamaan, että saapuva summa ylittää ulos menevän määrän, ja ilmoittamaan näiden kahden välisen eron. Tätä jälkimmäistä menetelmää voidaan kutsua nettovirtaukseksi sekaannusten välttämiseksi.
On myös useita tapoja tulkita tulovirtoja. Yksi on yksinkertaisesti katsoa tulevaa kokonaismäärää yksinkertaisella “suurempi on parempi” -asenteella ja muistaa ottaa huomioon inflaatio. Toinen tapa on tarkastella nettomääräistä sisäänvirtausta ja nähdä yleinen kuvio, yleensä sillä tavalla, että enemmän rahaa tulee kuin menee ulos, on merkki houkuttelevasta ja kilpailukykyisestä taloudesta. Lopuksi, sen sijaan, että tarkasteltaisiin yksinkertaisesti tulevan ja lähtevän rahan raakaa eroa, analyytikko voisi sen sijaan tarkastella näiden kahden suhteellista suhdetta. Tämä voi antaa tarkemman käsityksen kansantalouden tuloksesta maailman kontekstissa.