Omistusoikeusmaksut veloitetaan, kun henkilö ostaa omistusvakuutuksen. Omistusvakuutus toimii takaamalla kiinteistöomistuksen siinä tapauksessa, että kyseessä olevan kiinteistön omistuksesta tai sitä koskevasta panttioikeudesta syntyy kiista. Omistusvakuutuksesta perittävät maksut vaihtelevat, mutta ovat usein suhteessa sen omaisuuden arvoon, jolle omistusvakuutus on ostettu. Yleensä termiä “omistusvakuutusmaksu” käytetään viitatessa omistusvakuutuksen ostamiseen. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös tarkoittamaan kustannuksia, jotka henkilö maksaa otsikkohausta.
Omistusvakuutus ostetaan usein, kun henkilö ostaa asunnon tai muun tyyppisen kiinteistön. Tyypillisesti otsikkohaku suoritetaan sen selvittämiseksi, onko olemassa esteitä, joilla välitetään panttioikeudeton omistusoikeus kiinteistön uusille omistajille. Omistushaun suorittava henkilö tai yritys käyttää yleensä kaikki mahdollisuudet varmistaakseen, että nimike on selvä ennen kiinteistön myynnin viimeistelyä. Joissakin tapauksissa vaatimus nimikkeestä kuitenkin jää väliin. Jos esimerkiksi nimikkeeseen on väärennetty aiemmin allekirjoitus tai otsikkoa koskevaa panttioikeutta ei löydetä haussa, uusi omistaja voi mahdollisesti menettää osan tai kaikki kiinteistöön sijoittamansa rahat.
Omistusvakuutusmaksut voivat kattaa vain omistusvakuutuksen kustannukset, mutta näin ei aina ole. Usein otsikkohakuista ja kokeista perittävät maksut yhdistetään omistusvakuutuksen kustannuksiin sen sijaan, että ne laskutettaisiin erikseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että vakuutusmaksuja ei käsitellä samalla tavalla kaikissa paikoissa. Jokaisella lainkäyttöalueella voi olla ainutlaatuisia lakeja niiden käsittelystä, mutta yritykset saavat yleensä asettaa omat maksunsa niin kauan kuin ne noudattavat lainkäyttöalueen lakeja.
Joissakin paikoissa lakisääteiset vakuutusyhtiöt ovat lain mukaan velvollisia asettamaan korot ja toimittamaan ne lainkäyttöalueen vakuutusvaltuutetun toimistoon tai vastaavaan toimistoon. Kun maksut on määritetty, vakuutusyhtiön on kuitenkin yleensä noudatettava niitä. Tämä tarkoittaa, ettei ole sallittua periä yhdeltä asiakkaalta perushintoja ja toiselta tavallista korkeampia hintoja.
Joskus omistusoikeusvakuutusmaksut määrittävät yksittäiset omistusvakuutusyhtiöt, mutta ne riippuvat lainkäyttöalueen asettamista vähimmäismääristä. Esimerkiksi lainkäyttöalue voi asettaa lakisääteisen vakuutusyhtiön veloitettavan vähimmäismäärän, mutta yhtiö voi halutessaan veloittaa enemmän kuin vähimmäismäärä. Kun tämä pätee, omistusvakuutusyhtiöt voivat asettaa omat korkonsa, mutta ne kaikki alkavat samalla koroperustalla.