Valtion virastot ovat hallinnollisia hallintoyksiköitä, joille on annettu erityisiä tehtäviä. Nämä virastot voivat perustaa kansalliset, alueelliset tai paikalliset hallitukset. Nämä virastot ovat erillisiä yksiköitä ministeriöistä tai ministeriöistä, mutta ne tekevät usein tiivistä yhteistyötä yhden tai useamman osaston tai ministeriön kanssa ja raportoivat niistä. Toiset toimivat itsenäisesti, erityisesti ne, joilla on valvonta- tai sääntelyvastuita.
Jokaisella hallituksella on todennäköisesti satoja virastoja, joilla on erilaisia tavoitteita ja tehtäviä. Suurin osa valtion virastoista on vastuussa perustavan hallituksen politiikan toteuttamisesta. Virastot toteuttavat toisinaan käytännöt suoraan, ja toisinaan ne suorittavat sen epäsuorasti välityspalvelimen kautta tunnetun prosessin kautta. Sopimusten, lainatakausten ja valtion tukemien yritysten avulla virastot voivat toimittaa julkisia hyödykkeitä ja palveluja tai toteuttaa erityisiä politiikkoja.
Hallituksen tukemien yritysten ja julkisyhteisöjen välillä on tärkeä ero. Valtion sponsoroimat yritykset tai valtion tukemat yhteisöt ovat osakkeenomistajien omistamia yrityksiä, jotka hallitus on vuokrannut toteuttamaan tai edistämään politiikkaa. Sitä vastoin valtio-yhtiöt tai valtion omistamat yritykset ovat suoraan valtioiden luomia harjoittamaan toimintaa, joka on erityisen kaupallista.
Yhdysvalloissa tunnetuin valtionyhtiö on US Postal Service. Valtion sponsoroimia yrityksiä pidetään yleensä valtion virastoina, mutta valtion yrityksiä ei. Valtion yrityksiä kutsutaan joskus “valtionhallinnon virastoiksi”.
Sääntelyvirastot ovat yksi yleisimmistä virastoista. Ne asettavat standardit yksityisen sektorin toiminnalle ja panevat ne sitten täytäntöön. Monet valtion virastot toimivat kansallisen hallituksen toimeenpanovallan alaisuudessa, mutta sääntelyvirastot eivät. Ne ovat lainsäätäjien vahvistamia, ja niiden laatimilla säännöillä on lain voima. Tämän seurauksena sääntelyvirastot ovat luonteeltaan lainsäädäntöä.
Yksi kriittinen huolenaihe valtion virastojen kanssa on käsite, joka tunnetaan nimellä toimistojen kaappaus. “Vangittu virasto” on sellainen, joka hyväksyy säännöt, määräykset tai politiikat, jotka ovat suotuisia sille eturyhmälle, jonka sääntelystä tai hallinnoinnista se vastaa. Sidosryhmät voivat ”kaapata” virastoja kohdistamalla poliittista painostusta valtion virkamiehiin, jotka puolestaan painostavat kohdevirastoa.