Mitä ovat Vampire Mites?

Vampyyri punkit ovat loisia, jotka kiinnittyvät mehiläisiin ja aiheuttavat monia ongelmia hyönteisille ja niiden mehiläishoitajille. Tämä punkin kaltainen punkki, joka tunnetaan myös nimellä varro punkki tai mehiläishoidon punkki, elää yksittäisillä mehiläisillä ja leviää pesästä toiseen. Ne ruokkivat mehiläisten nestettä, välittävät tautia ja levittävät bakteereita pesäkkeiden kautta. Ryhmä vampyyri punkkeja voi tuhota koko mehiläispesän.

Vampyyri punkit ovat suuri uhka mehiläisyhteisössä. Ne löydettiin Kaakkois-Aasiasta vuonna 1904, ja vuosina 1962-62 niitä löydettiin eri mehiläislajeista Hongkongissa ja Filippiineillä, minkä jälkeen ne alkoivat levitä nopeasti. Kun erilaiset isäntämehiläiset huuhtoutuivat, kuningatar mehiläiset siirtyivät tartunnan saaneilta alueilta ja saastuneet pesäkkeet siirtyivät, vampyyri punkkien ongelma saavutti Yhdysvaltojen vuoteen 1979. Kun Marylandista löydettiin yksi punkki, valmistettu Floridan mehiläisistä, joita ei löydetty vuonna 1984. Vuoteen 1987 mennessä se kuitenkin löydettiin Wisconsinista ja sen tiedetään olleen Yhdysvalloissa pieniä määriä siitä lähtien.

Aikuiset vampyyri punkit ovat noin pienen nastanpään kokoisia, näkyvät paljaalla silmällä ja vaihtelevat punaisesta tummanruskeaan mustaan. Ne ovat rapu-muotoisia ja niissä on yleensä kaareva runko, joka sopii mehiläisen kehon vatsataukoihin. Vampyyripunkkeilla on kahdeksan jalkaa ja pihdit, jotka kykenevät lävistämään mehiläisnahan ruokkimaan.

Vampyyripunkkien elämä alkaa 10 päivän synnytysjaksolla. Äiti tallettaa munat syntymättömään mehiläispesään ja vanhenee pian. Punkit syntyvät mehiläisen syntyessä ja ruokkivat tätä uutta isäntää, joka kehittyy kehittyvän nuoren mehiläisen mukana. Loinen yleensä kuolee, kun isäntä kuolee, jättäen vampyyri punkit eloon niin kauan kuin mehiläinen pysyy elossa useimmissa tapauksissa. Tällä tavalla vampyyri punkkien tartunnalla voi olla erilaisia ​​tuloksia, jotka vaihtelevat syntyneistä epämuodostuneista mehiläisistä koko mehiläispesän ennenaikaiseen tuhoutumiseen.

Tällainen tartunta voi pilata yhden pesän, yhden mehiläishoitajan tai hunajan tuotannon yhdeltä pieneltä alueelta. Yhdellä heikentyneellä pesäkkeellä muut pesäkkeet voivat siirtyä tuottamaan tuhoisia vaikutuksia mehiläishoitajan taloudelliseen hyvinvointiin. Valvonta- ja havaitsemismenetelmät ovat laaja-alaisia, mutta valvonta on tehtävä tietyn ajan ennen hunajakiertoa tai sen jälkeen hunajan luonnollisen eheyden ja turvallisuuden säilyttämiseksi.