Persoonallisuushäiriöt ovat psykiatrisia tiloja, joille on ominaista elinikäinen heikkeneminen jokapäiväisissä tilanteissa huonon mukautuvan persoonallisuuden piirteiden tai rakenteiden vuoksi. Toisin kuin muut mielenterveysongelmat, persoonallisuushäiriöt ovat elinikäisiä sairauksia pikemminkin kuin satunnaisia vammoja. Persoonallisuushäiriöiden arviointi sisältää perusteellisen psykiatrisen historian, vuorovaikutuksen terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja joissakin tapauksissa psykologisia testejä.
Diagnostinen ja tilastollinen käsikirja (DSM-IV) on mielenterveyden ammattilaisten ohjeiden kirja mielenterveyden häiriöiden diagnosoimiseksi. Siinä määritellään tarvittavat kriteerit kullekin persoonallisuushäiriön tyypille. Nämä kriteerit on täytettävä persoonallisuushäiriön arvioinnin aikana, jotta henkilö voidaan diagnosoida persoonallisuushäiriöstä.
DSM-IV määrittelee, että erityyppiset mielisairaudet on lueteltu eri “akseleilla”. Akseli I on varattu mielisairauksille, kuten kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle, masennukselle tai skitsofrenialle. Akselia II käytetään ilmaisemaan läpäiseviä mielenterveyshäiriöitä, joita on esiintynyt pitkään. Persoonallisuushäiriöt ja henkinen kehitysvamma määritellään akselilla II.
Persoonallisuushäiriön arviointi on erittäin vaikeaa, koska persoonallisuushäiriöiden täytyy vaikuttaa ihmiseen koko hänen elämänsä ajan ja eri tilanteissa. Tarvitaan laaja psykiatrinen historia, jossa otetaan huomioon traumaattiset tapahtumat ja jokapäiväinen sosiaalinen toiminta koko elämän ajan ja eri tilanteissa. Psykososiaalinen toiminta voi vaihdella suuresti eri henkilöiden välillä, joilla on persoonallisuushäiriöitä.
Samanaikainen sairaus vaikeuttaa myös persoonallisuushäiriön arviointia. Usein henkilö, jolla on persoonallisuushäiriö, kärsii myös muista mielisairauksista. Joitakin yleisimpiä samanaikaisia sairauksia ovat päihteiden käyttö ja masennus.
Persoonallisuushäiriöitä on useita erilaisia, ja ne on jaettu samankaltaisten häiriöiden klustereihin. Ryhmä A sisältää ”outoja” persoonallisuushäiriöitä, häiriöitä, joille on ominaista outo käyttäytyminen ja käytöstapa. Näitä häiriöitä ovat paranoidiset, skitsoidiset ja skitsotyyppiset persoonallisuushäiriöt.
Ryhmä B sisältää persoonallisuushäiriöitä, jotka häiritsevät impulssien hallintaa ja sosiaalista toimintaa, kuten epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tai raja -persoonallisuushäiriö. Ryhmä C sisältää persoonallisuushäiriöitä, joihin liittyy liiallinen riippuvuus tietyistä ihmisistä tai rituaaleista, kuten välttävä, riippuvainen tai pakko-oireinen persoonallisuushäiriö. Persoonallisuushäiriön arvioinnissa on määritettävä, mikä persoonallisuushäiriö on läsnä.
Persoonallisuushäiriön arviointi on ensimmäinen askel kohti hoitoa. Psykoterapia on usein tehokkain ja laajalti käytetty persoonallisuushäiriöiden hoito. Kognitiivinen käyttäytymispsykoterapia voi auttaa ihmistä muuttamaan epäterveellistä ajatteluaan ja omaksumaan terveitä käyttäytymismalleja. Ihmisten välinen psykoterapia voi rakentaa sosiaalisia taitoja ja parantaa jokapäiväistä toimintaa. Samanaikaisia sairauksia, kuten masennusta tai päihteiden käyttöä, voidaan hoitaa lääkkeillä tai terapialla.