Yleisoikeudelliset petokset koostuvat siitä, että yksi osapuoli on tahallisesti esittänyt väärän esityksen olennaisesta tosiasiasta saadakseen toisen osapuolen toimimaan hänen vahingoksi. Petosasianajaja on asianajaja, joka joko syyttää tai puolustaa tapauksia, joissa vastaajaa syytetään vilpillisestä toiminnasta, joka on aiheuttanut taloudellista haittaa muille. Oikeudenkäynnin perustana oleva petos voi olla joko yleinen oikeuspetos tai petollinen toiminta, joka on kielletty tietyssä osavaltion tai liittovaltion laissa.
Yhdysvalloissa asianajaja voi edustaa joko kantajia tai vastaajia siviilipetosasioissa, tai jos vastaajan vilpillinen toiminta rikkoo rikosoikeudellisia seuraamuksia, hän voi työskennellä liittovaltion tai osavaltion syyttäjänvirastossa . Tapaukset, joissa petosasianajaja työskentelee, voivat vaihdella arvopapereiden ostamiseen tai myyntiin liittyvistä petoksista aina valtion kuluttajansuojalakien vastaisten yritysten harjoittamiin sopimattomiin ja petollisiin kauppatapoihin. Tällainen asianajaja voi käsitellä myös tapauksia, joissa vastaaja peittää vilpillisesti yrityksen todellisen taloudellisen tilanteen julkaisemalla harhaanjohtavia ja epätarkkoja kirjanpitoa saadakseen yksityishenkilöt investoimaan liiketoimintaan. Siviilipetosasianajajan on todistettava tapauksensa ylivoimalla.
Koska siviiliprosessisäännöt edellyttävät, että petokseen liittyvät olosuhteet on kuvattava tarkasti ja perusteellisesti, asianajajan on tutkittava huolellisesti tosiseikat. Osana asian valmistelua oikeudenkäyntiä varten hänen on myös kuulusteltava todistajia ja tarkasteltava asiaan liittyviä asiakirjoja, jotta voidaan määrittää todennäköisyys todistaa tarvittavat petostekijät. Lisäksi asianajajan on tutkittava vastaajan väitettyjen lausuntojen luonne – sekä asiayhteys, jossa ne on annettu – varmistaakseen, ovatko vastaaja esittänyt kantajan väitetyt harhaanjohtamiset pettämisen tarkoituksena. Usein asianajajan on osoitettava, että vastaaja on henkilökohtaisesti hyötynyt virheellisyydestä todistaakseen tällaisen väitteen. Jotta asia voitaisiin ratkaista, petosasianajajan on esitettävä selkeät todisteet siitä, että asiakirjat osoittavat taloudelliset menetykset, jotka kantajalle on aiheutunut petoksen seurauksena.
Petosasianajajan on osoitettava paitsi, että kantaja on vedonnut harhaanjohtamiseen vahingoksi, vaan myös sen, että hänen luottamuksensa oli kohtuullinen. Se, mikä on kohtuullinen luottamus, riippuu kunkin tapauksen tosiasioista ja olosuhteista sekä niiden henkilöiden luonteesta tai asemasta, joille petolliset väitteet on tehty. Todistustaakan täyttäminen keskivertokuluttajaa koskevassa asiassa eroaa tyypillisesti siitä, mitä todisteita tarvitaan petoksen osoittamiseen ja kohtuulliseen luottamukseen kaupallisessa liiketoimessa.