Älykkyysosamäärä (IQ) on mittaus siitä, kuinka hyvin ihmiset oppivat tai ratkaisevat ongelmia, ja useimpien testien mukaan korkea älykkyysosamäärä olisi mitä tahansa yli 110. Useimmat asiantuntijat pitävät kaikkea yli 120 erittäin korkeana ja useimmat pitävät kaikkea yli 140: n olla neroalueella. IQ: itä välillä 90 ja 110 pidetään yleensä keskimäärin useimmissa mittareissa. Älykkyysosamäärän mittaamiseen käytetään monia erilaisia testejä, ja ne voivat tuottaa hieman erilaisia tuloksia eri ihmisten kanssa, koska ne keskittyvät enemmän ajatteluprosessin eri osa -alueisiin.
Asiantuntijoiden mukaan monilla ihmisillä on väärä käsitys siitä, mitä IQ todella edustaa. Esimerkiksi jotkut ihmiset ajattelevat, että jokaisella, joka tietää monia tosiasioita ja on erittäin tietoinen, olisi korkea älykkyysosamäärä. Joskus tämä voi olla totta, mutta ei aina. IQ mittaa vain ihmisen kykyä ratkaista ongelmia, käsitellä uusia tilanteita ja oppia asioita nopeasti. Jotkut ihmiset tulevat alansa asiantuntijoiksi, joilla on vain keskimääräinen kyky näillä alueilla soveltamalla itseään perusteellisemmin, ja jotkut ihmiset, joilla on erittäin korkea älykkyysosamäärä, eivät koskaan käytä heitä mihinkään, mikä hyödyttää suuresti heidän elämäänsä.
IQ -testit haastavat ihmiset usein hyvin eri tavoin, ja tämä voi saada heidät tuottamaan erilaisia tuloksia. Esimerkiksi jotkut testit ovat ajoitettuja, kun taas toiset eivät, ja joku, joka saa erittäin korkeat tulokset ilman aikarajaa, voi tehdä jonkin verran huonompaa ajastetussa testissä. On myös älykkyystestejä, joissa on hieman erilaiset painopisteet; jotkut voivat keskittyä enemmän esimerkiksi abstraktiin ajatteluun, kun taas toiset voivat testata matemaattisia laskentataitoja tiukemmin. Joku, jolla on oppimisvaikeuksia matematiikan kanssa, voi pärjätä erittäin hyvin kaikilla muilla IQ -testin osa -alueilla, ja se mittaa yleensä paljon enemmän testeissä, joissa matematiikan painopiste on vähemmän.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen älykkyysosamäärä voi olla melko hyvä ennustaja elämässä menestymiselle, mutta sitä ei yleensä pidetä parhaana indikaattorina. Jotkut testit on kehitetty mittaamaan henkilön kykyä itsekuria, ja nämä ovat yleensä osoittaneet, että tämä ominaisuus voi olla paljon tärkeämpi. Suurin osa tästä aiheesta tehdyistä tutkimuksista on tehty koululaisille, joten on epävarmaa siitä, kuinka hyvin se vaikuttaa aikuiselämään. On myös kysyttävää siitä, mittaavatko älykkyystestit täysin kaikki tärkeät ajattelukyvyt vai eivät, ja jotkut uskovat, etteivät ne kykene vangitsemaan monia tärkeitä älykkyyden tekijöitä, kuten mielikuvitusta.