Verensokeri tai verensokeri mitataan tyypillisesti käyttämällä asteikolla grammaa/desilitra (g/dl) tai millimoolia litraa (mmol/l). Tällä tasolla on taipumus vaihdella koko päivän ajan. Alin lukema paaston aikana ja korkein tulee pian aterian jälkeen. Normaali verensokeri terveelle ihmiselle on noin 83 mg/dl (4.6 mmol/l) – 120 mg/dl (6.6 mmol/l).
Terveen ihmisen keho pystyy säätelemään verensokeriarvoja erittäin tiukasti, mikä johtaa ennustettavissa olevaan normaaliin verensokeriarvoon. Tämä tarkoittaa, että verensokeritasot pyrkivät normalisoitumaan melko nopeasti, vaikka ne voivat nousta jyrkästi aterian jälkeen eli aterian jälkeisenä aikana. Henkilöllä, jolla ei ole verensokerihäiriötä, paastoveren sokeripitoisuuden tulisi olla noin 83 mg/dl (4.6 mmol/l). Tämä tarkoittaa, että hänen verensokerinsa pitäisi olla tällä tasolla tai sen alapuolella, kun hän herää ensimmäisen kerran aamulla. Monille terveille ihmisille paastoveren glukoositaso on alhaisempi, noin 70 mg/dl (3.9 mmol/l).
Yksi tai kaksi tuntia aterian jälkeen verensokeri nousee tyypillisesti. Normaalin verensokerialueen sisällä tämän ei pitäisi ylittää 120 mg/dl (6.6 mmol/l). Monet ihmiset kokevat vielä alhaisemman aterian jälkeisen verensokerin, ja lukemat ovat alle 100 mg/dl (5.5 mmol/l) kaksi tuntia syömisen jälkeen. Ateriat, joissa on enemmän sokeria tai tärkkelystä, voivat vaikuttaa aterian jälkeisen verensokerin piikin määrään tai aiheuttaa kohonneen pitoisuuden.
Tieteellisessä yhteisössä on erimielisyyksiä siitä, mikä on normaali verensokeritaso ja mikä voi olla edeltäjä diabeteksen kehittymiselle myöhemmin. Vaikka paastoveren glukoositasoa 100 mg/dl (5.6 mmol) pidetään usein normaalina, se voi myös olla merkki ongelmista tiellä. Tämä voi olla hyödyllistä varhaisvaroitusindikaattorina, jolloin yksilö voi tehdä ruokavalion ja muita elämäntapamuutoksia välttääkseen tyypin 2 diabeteksen kehittymisen myöhemmin elämässä.
Normaalin verensokerin ylläpitäminen voi olla paljon vaikeampaa diabetesta sairastavalle. Diabeetikoille voi kehittyä vastustuskyky insuliinille, joka on veren hormoni, joka sallii glukoosin hajottamisen, tai heidän ruumiinsa eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan tarpeeksi yhdistettä. Diabeetikot näkevät tyypillisesti paljon korkeammat verensokeritasot sekä paasto- että aterianjälkeisissä tiloissa, koska heidän kehonsa ei pysty hajottamaan veren glukoosia.