Laissa termi pro bono viittaa lailliseen työhön, joka suoritetaan vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Asianajaja voi ryhtyä oikeudenkäyntiin ilmaiseksi hyvästä syystä. Jos henkilöllä on esimerkiksi elinkelpoinen asia, mutta hänellä ei ole rahaa asianajajan palkkaamiseen, asianajaja voi suostua ottamaan asian käsittelyyn, koska hän uskoo asian syyllisyyteen. Lause tulee latinalaisesta termistä pro bono publico, joka tarkoittaa yleistä etua. Kun asianajaja työskentelee pro bono, hänen sanotaan työskentelevän yleisen edun hyväksi.
Yhdysvalloissa monet asianajajat tarjoavat pro bono oikeudellisia palveluja vuosittain. Amerikkalaisen asianajajaliiton eettiset säännöt suosittelevat, että asianajajat tarjoavat vähintään 50 tuntia vapaaehtoistyötä laillista työtä vuodessa. Sitä vastoin jotkut valtion asianajajaliitot suosittelevat vähemmän. Kaupungin asianajajaliittoilla voi olla suosituksia, jotka ovat samanlaisia kuin Amerikan asianajajaliiton tarjoamat suositukset, tai ne voivat suositella erilaista ilmaista työtä.
Joskus asianajajat voivat aloittaa tapaukset veloittamatta asiakasta, mutta saavat maksun palveluistaan myöhemmin. Tämä voi tapahtua tapauksissa, jotka liittyvät suuriin käteismaksuihin. Tällaisen asian päätyttyä tuomari voi kannustaa menestynyttä kantajaa maksamaan asianajajalleen.
Esimerkki pro bono -tilanteesta on valtion rahoittama oikeusapuohjelma. Asianajajat voivat käyttää tiettyjä tunteja näihin ohjelmiin tarjoamalla oikeudellista edustusta ja neuvontaa apua tarvitseville. Yleensä tällaisilla laillisilla ohjelmilla on tiukat tulovaatimukset, ja ne ottavat asiakkaita, joiden tulot ovat pienemmät. Usein he suostuvat auttamaan tietyntyyppisissä asioissa, kuten perheoikeudessa, vuokranantajana ja vuokralaisena.
American Bar Association ylläpitää luetteloa laillisista järjestöistä, jotka tarjoavat pro bono -apua Yhdysvalloissa. Tällaisia asianajajia ja oikeudellisia järjestöjä on myös mahdollista löytää Internetin ja paikallisten asianajajaliittojen kautta. On syytä huomata, että jotkin organisaatiot tulvivat säännöllisesti oikeusapupyyntöjä. Sellaisenaan he luovat odotuslistoja henkilöille, joilla on tietyntyyppisiä tapauksia, tai haluavat priorisoida tapaukset, jotka käsittelevät ensin kriisitilanteita.