Paholaisesta puhuttu viittaus viittaa yleensä keskustelun kohteen äkilliseen ja oletettavasti odottamattomaan ilmaantumiseen. Jos kaksi työtoveria keskustelee tapaamisen tarpeesta pomonsa kanssa ja pomo ilmestyy yhtäkkiä, tämä lause voidaan lausua. Muut kohtaamiset keskustelun aiheeseen eivät ehkä ole yhtä onnekkaita tai tervetulleita.
Sanan perimmäinen lähtökohta voidaan jäljittää muinaiseen kansanperinteeseen, joka koskee Saatanan tai Paholaisen todellista identiteettiä. Monet kulttuurit uskoivat, että Paholaisen oikeaa nimeä ei pitäisi koskaan puhua ääneen, koska hän tai joku hänen edustajistaan kuuli ja rankaisi puhujaa. Siksi vuosisatojen aikana ilmestyi useita lempinimiä ja vihjauksia Saatanalle, mukaan lukien “Vanha naarmu”, “Pimeyden prinssi” ja “Paha”. Saatanan nimen mainitsemista keskustelussa pidettiin kutsuna pahoille hengeille.
Jotkut uskovat, että koko puhe on “Puhu paholaisesta ja hän ilmestyy” tai “Puhu paholaisesta ja hänen kuvituksistaan”. Eräs vanha englantilainen sananlasku ehdotti, että Saatanasta puhuminen saisi hänet näkymään kyynärpäässäsi. On olemassa joitakin todisteita, jotka osoittavat, että alkuperäinen lause oli lähempänä puhetta paholaisesta ja hän ilmestyy, mikä voi olla varoitus olla käymättä koko keskustelua pahasta.
Vuosien mittaan idiomin hengellinen merkitys on suurelta osin hävinnyt. Lause lausutaan usein räikeästi, koska keskustelun aihe tulee odottamattomaksi. Harvoin on tarkoitettu ilkeyttä, vain tunnustus siitä, että henkilöstä todella keskusteltiin. Joskus molemmat osapuolet ymmärtävät, että tällainen yllätys ei ole mahdollisuuksien ulkopuolella. Keskustelun ajoitus sattui juuri samaan aikaan keskusteltavan henkilön ulkonäön kanssa.
Joskus ilmausta käytetään sosiaalisena koodina juorujen tai kriittisen keskustelun päättämiseksi. Jos kaksi työtoveria keskustelee esimerkiksi tyrannisesta pomosta yritysjuhlilla, voidaan havaita kyseinen työnantaja ja lausua hiljaa “puhu paholaisesta” signaalina pernan tuuletuksen lopettamisesta ja aiheen vaihtamisesta.
On tärkeää käyttää tätä ilmaisua järkevästi, koska siinä tunnustetaan se tosiasia, että kolmas osapuoli oli todellakin keskustelun aihe, hyvä tai huono. Oikein käytettynä keskustelun aihe ei saisi tuntea olevansa tervetullut keskusteluun. Ilmausta käytetään yleensä kevyenä tunnustuksena sattumalta, ei muuta.