Linkit ovat eräänlainen joukkovelkakirjalaina, jossa korkomaksu liittyy inflaatioon. Ne tunnetaan virallisesti inflaatioindeksillä joukkovelkakirjalainoina. Lainan ajatuksena on, että sijoittaja tietää, mikä tuotto on todellisuudessa, eikä hänen tarvitse huolehtia inflaation vaikutuksista. Teoriassa tämän riskin puuttumisen pitäisi tarkoittaa, että tarjottu tuotto on hiukan pienempi linkittäjille kuin muilla joukkovelkakirjalainoilla.
Laina on eräänlainen velkatuote, jolla sijoittaja maksaa rahaa yritykselle joukkovelkakirjan ostamiseksi. Joukkovelkakirjan kiinteänä eräpäivänä sijoittaja saa takaisin rahat, jotka hän oli alun perin maksanut, sekä koron, joka tunnetaan kuponkina. Useimmissa tapauksissa joukkovelkakirjalaina voidaan ostaa ja myydä avoimilla markkinoilla sen voimassaolon päättymiseen saakka, joten sen lunastanut henkilö ei useinkaan ole alkuperäinen sijoittaja.
Yleensä laina maksaa yksinkertaisesti kiinteän koron. Sijoittaja voi esimerkiksi ostaa 100 dollarin Yhdysvaltain dollarin (USD) viisivuotisen joukkovelkakirjan 20%: n kuponkilla. Tämä tarkoittaa, että sijoittaja saa takaisin 120 dollaria viiden vuoden jakson lopussa. Joissakin tapauksissa maksut suoritetaan säännöllisesti koko joukkovelkakirjan elinkaaren ajan. 100 dollarin viiden vuoden joukkovelkakirjalaina, jossa on vuotuinen 5%: n kuponki, maksaa 5 dollaria vuodessa ja palauttaa alkuperäisen 100 dollarin USD viiden vuoden lopussa.
Vaarana on, että inflaatio syö kokonaan tai osittain tuoton. Yllä olevassa ensimmäisessä esimerkissä inflaatio voi tarkoittaa sitä, että keskimääräiset tavarat, jotka maksavat 100 dollaria viiden vuoden jakson alussa, maksavat 110 dollaria kauden lopussa. Tämä tarkoittaisi sitä, että vaikka sijoittaja on tehnyt 20 dollarin voiton, hän pärjää vain 10 dollarilla reaalisesti.
Linkit puuttuvat tähän säätämällä tuottoa inflaation mukaan. Tarkka käytetty menetelmä vaihtelee eri linkkien välillä, ja siihen voi sisältyä joko loppumaksun laskemiseen käytettävän pääoman, maksun laskemiseen käytettävän koron tai molempien muuttaminen. Yleinen ajatus on aina sama: sijoittaja saa tarpeeksi rahaa saadakseen takaisin taatun tuoton, kun inflaation vaikutukset on otettu huomioon.
Jälkimmäisen esimerkin mukaisesti jokainen yksittäinen maksu voidaan mukauttaa inflaatioon. Esimerkiksi ensimmäisen vuoden lopussa sijoittaja saa maksun, jossa yhdistetään 5%: n kuponkikorko ja ylimääräinen summa, joka on sama kuin kuponkikorko kerrottuna inflaatioprosentilla. Jos inflaatio olisi 3%, sijoittaja saisi takaisin 5% plus 0.15%, yhteensä 5.15% tai 5.15 USD. Tätä summaa tarvitaan varmistamaan, että sijoittaja saa takaisin luvatut 5% reaalisesti.