Rannikkovartioston tehtävä vaihtelee sen mukaan, missä maassa se sijaitsee. Lähes kaikilla kansakunnilla, joilla on rantaviiva, on tällainen organisaatio, mutta sen luonne voi vaihdella armeijan haarasta täysin vapaaehtoiseen siviilitoimistoon. Rannikkovartioston jäsenet, jotka tunnetaan nimellä “rannikkoalueet” joillakin alueilla, voivat suorittaa erilaisia tehtäviä, jotka liittyvät navigointiin, kansalliseen turvallisuuteen ja valtamerien turvallisuuteen. Ne sijoitetaan yleensä satamiin, ja ne voivat ylläpitää kuorma-autoja, helikoptereita, kiinteäsiipisiä lentokoneita ja muita tukiajoneuvoja veneiden lisäksi.
Nykyaikaisen rannikkovartioston alkuperä löytyy 1800 -luvulta, jolloin useat yhteisöt perustivat siviiliryhmiä auttamaan hädässä olevia aluksia. Nämä ryhmät lähettäisivät tarvittaessa pelastus- ja pelastustoimia, ja monet heistä tukivat hallituksen järjestäytyneitä pyrkimyksiä luoda navigointimerkkejä, kuten poijuja ja majakoja. Tällaisten ryhmien luomat parannukset meriturvallisuudessa kannustivat virallisemman rannikkovartioston järjestämiseen.
Kun rannikkovartiosto on hallituksen järjestämä, se on yleensä risteys armeijan ja lainvalvontaviranomaisen välillä. Jäsenet ovat vastuussa rantaviivan suojelusta, maahanmuutto- ja huumelainsäädännön täytäntöönpanosta sekä alusten turvallisuuskysymysten valvonnasta. Jäsenten odotetaan myös avustavan aluksia pyynnöstä. Navigointimerkintöjen ja varoitusten ylläpito on myös yleensä tämän organisaation vastuulla.
Siviiliorganisaatiot keskittyvät yleensä etsintään ja pelastamiseen, merentutkimukseen, avun antamiseen hädässä oleville aluksille ja yleiseen turvallisuuteen. Myös sotilaalliset rannikkovartiot suorittavat nämä tehtävät. Siviilit eivät yleensä voi osallistua lainvalvontaan, vaikka he voivat ilmoittaa valtion virkamiehille kansallisesta turvallisuudesta vaikuttavista asioista. Siviiliryhmä voi olla yksityisesti rahoitettu virasto, jolla on palkattuja työntekijöitä, tai kaikki vapaaehtoisvoimat. Maaseutu ja eristetyt alueet voivat luottaa vapaaehtoisiin, koska väestö ei voi tukea kokopäiväistä rannikkovartiota.
Armeijaan liittyvien rannikkovartioston jäseniä kohdellaan armeijan aktiivitoimijoina, mikä oikeuttaa heihin saman palkan ja etuja kuin muiden sotilasalojen jäsenet. Vartijat pidetään yleensä lähetyksissä kotimaissaan turvallisuuden vuoksi, mutta heidät voidaan mahdollisesti sijoittaa muihin paikkoihin, ja heidät voidaan lainata lainvalvontaviranomaisille ja liittoutuneille maille auttamaan hankkeissa, kuten huumeiden salakuljettajien pidättämisessä tai rajaturvallisuusohjelmien parantamisessa.