Retoriset muodot ovat tapoja esittää aihe muille kirjallisesti tai puheen avulla. Niitä kutsutaan myös diskurssimuodoiksi. Termi “retorinen tila” on kollektiivinen kaikille tällaisille keinoille, ja se voi viitata käytetyn retorisen laitteen tyyppiin ja myös keinoihin välittää se muille.
Kaikki muodot ja keinot ovat peräisin retoriikasta ja muinaisesta taiteesta esittää mielipide muille. Tämä näkyy suurissa klassisissa puhujissa, kuten Cicerossa. Retoriikka on pääasiassa yksisuuntaista, ilman keskustelua, ja se on alusta yhden henkilön ideoiden, uskomusten tai kokemusten välittämiseksi. Suuret puhujat ovat vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka pystyvät muuttamaan kuuntelijoidensa tai lukijoidensa tapaa ajatella. Tämä voi olla ihmiskunnan parantamiseksi tai huonommaksi, kuten Abraham Lincolnin ja Adolf Hitlerin vastakkainasettelu osoittavat.
Puhujien ja kirjailijoiden käyttämät retoriset muodot vaihtelevat monimutkaisuutensa mukaan. Yksinkertaisiin retorisiin tapoihin kuuluu yksinkertaisia kuvauksia ja kertomuksia. Monimutkaisemmat esimerkit pyrkivät vertaamaan ja vertaamaan esimerkkejä tai tarjoamaan yksityiskohtaisen, jos yksipuolisen väitteen tietystä aiheesta.
Kuvaus sisältää yhden idean, henkilön tai esineen ja kuvaa sitä/häntä. Se tarjoaa yksinkertaisen esimerkin aiheesta menemättä liian syvälle. Laajennettu määritelmä on retorinen tila, joka perustuu kuvaukseen ja pyrkii tarjoamaan lisätietoja ja analyysejä. Lyhyen johdannon jälkeen laajennettu määritelmä käyttää esimerkkejä, antaa historiaa ja taustaa sekä tekee johtopäätöksen.
Kerronta ja esittely ovat retorisia muotoja, jotka kertovat tarinan. Nämä voivat olla lyhyitä tai pidennettyjä. Yksinkertaisissa kerronnoissa yhdistyvät toisiinsa liittyvät tapahtumat tai yksittäinen tarina, ja niitä käytetään usein tekemään enemmän/filosofisempaa/poliittisempaa asiaa tai antamaan inspiraatiota, selitystä tai varoitusta. Kerrontaa esiintyy puheissa, mutta myös kirjallisissa muodoissa, kuten elämäkerta, omaelämäkerta ja henkilökohtaiset kirjeet.
Vertailu ja vastakkainasettelu ovat retorisia muotoja, jotka ottavat kaksi tai useampia aiheita, ihmisiä ja ideoita ja vastaavat niitä toisiinsa. Kirjoittaja tai puhuja käyttää vertailua ja kontrastia löytääkseen linkkejä tai eroja. Tämä tila käyttää enemmän analyysejä ja argumentteja kuin yksinkertaisemmat.
Argumentti on ehkä tunnetuin retorisista muodoista. Sitä käyttävät useimmiten poliitikot, kuten Cicero, tai uskonnolliset johtajat, kuten paavi, esittämään yhden näkökulman tarkoituksenaan saada ihmiset suostumaan. Väite voi olla perusteltu arvaus tai se voi olla keinotekoinen vakuutus, mutta sisältää yleensä esimerkkejä, kertomuksia, tilastoja ja analyysejä ennen väistämättömän johtopäätöksen tekemistä.