Runon selitys on termi, joka kuvaa runon merkityksen, rakenteen ja muiden piirteiden analyysin kirjoittamista tai esittämistä. Runoissa on yleensä monia erilaisia ominaisuuksia, joita voidaan analysoida ja selittää, mukaan lukien sanavalinta, kuviokieli, mittari ja kuvat. Joissakin runoissa on jopa tyypillisesti proosalle varattuja komponentteja, kuten juoni, monimutkaiset hahmot ja dialogi. Runoanalyysiä ja selitystä käytetään yleensä osoittamaan, kuinka nämä runon eri piirteet vaikuttavat runon teemoihin ja ovat yhtenäisiä runon teemoissa, vaikka runouden eri analyysikoulujen menetelmät ja tavoitteet voivat vaihdella merkittävästi. Jotkut runokriitikot esimerkiksi vaativat, että pitäisi tarkastella vain itse runon sisältöä ja muotoa, kun taas toiset uskovat, että runon historiallinen konteksti on yhtä tärkeä pätevässä runouden selityksessä.
Monet runouden selitykset alkavat tutkimalla runon kirjaimellista merkitystä. Puhtaasti kirjaimellinen lukeminen paljastaa yleensä perusaiheen, kuvat, tiedot kertojaa ja muita ominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä runon täydelliselle ymmärtämiselle. Tämä on erityisen tärkeää kertovissa runoissa, jotka sisältävät arvokasta tietoa juonesta ja hahmoista, jotka on ymmärrettävä, jotta runous voidaan selittää oikein.
Monissa runoissa todella tärkeät elementit, jotka edistävät runon pääteemoja, sijaitsevat kirjaimellisen kielen alla. Tehokkaan runouden selityksen on siksi usein perustuttava runon sisältämien kuvaelementtien, kuten vertauksen ja vertauskuvan, tarkkaan tarkasteluun. Joissakin tapauksissa kuviollinen kieli varjostaa vain hienovaraisesti runon merkityksen tai sävyn. Muissa tapauksissa kuviollinen kieli voi kuitenkin ehdottaa merkitystä, joka on täysin vastakkainen puhtaasti kirjaimellisen käsitteen ilmeiselle merkitykselle. Esimerkiksi runo, joka näyttää liittyvän rakkauteen, voi itse asiassa sisältää vahvoja konflikteihin tai kuolemaan liittyviä teemoja, jotka eivät heti näy kirjaimellisen lukemisen jälkeen.
Runon rytmi ja rakenne ovat myös tärkeä aihe runouden selityksissä. Runossa sanat ja lauseet valitaan usein erittäin huolellisesti niiden tuottamien äänien ja rytmien vuoksi. Tällaisella äänellä ja rytmillä on usein merkittävä vaikutus runon sävyyn ja se voi jopa antaa vihjeitä siitä, miten runon merkitys tulisi tulkita. Rytmin tai äänen epäsäännöllisyydet ovat myös tärkeitä, ja niistä puhutaan usein runoja, koska ne ovat lähes aina tarkoituksellisia ja merkityksellisiä.