Sädehoidon suunnittelu on prosessi, jossa päätetään, milloin sädehoito, joka on lääketieteellinen toimenpide, joka käyttää ionisoivaa säteilyä torjumaan kehon pahanlaatuisia soluja, tehdään ja miten se suoritetaan. Säteilyä voidaan käyttää yksinään syövän hoitona, mutta se yhdistetään useammin muiden kanssa, kuten leikkaus, kemoterapia ja hormonihoito, tulosten maksimoimiseksi. Sädehoidon tarkoituksena on poistaa tai pysäyttää syöpäsolujen kasvu ja lievittää potilaan oireita. Sädehoidon suunnittelu on ensimmäinen askel potilaalle, joka suunnittelee tämän tyyppisen toimenpiteen läpikäymistä.
Ensimmäinen vaihe sädehoidon suunnittelussa on määrittää, mitä kehon osaa tai osia sillä hoidetaan. Tarkan alueen määrittämiseksi, joka tarvitsee hoitoa, kutsutaan simulaatioprosessiksi. Tämä edellyttää CT-simulaattorin käyttöä, joka ottaa diagnostisen laadun röntgenkuvat koko tartunnan saaneelta alueelta. Asiantuntija arvioi röntgenkuvat ja rajoittaa hoitopaikkaa. Merkitty ihoalue rajataan sitten pysyvästi, mikä auttaa varmistamaan, että oikea alue on kohdistettu. Ennen sädehoidon aloittamista suoritetaan koeajo lisätoimenpiteenä, jotta varmistetaan oikea alue.
Potilas tapaa lääkärinsä jatkaakseen sädehoidon suunnittelua. He määrittävät, kuinka monta päivää viikossa sädehoito suoritetaan. Yleensä potilaat saavat hoitoa viisi päivää viikossa, maanantaista perjantaihin ja mahdollistavat tauon viikonloppuisin. Tietyissä tapauksissa tämä määrä voidaan vähentää mihin tahansa kahdesta neljään päivään viikossa. Potilas myös määrittää, mihin aikaan he saavat sädehoitohoitojaan, ja yleensä tämä on samaan aikaan joka päivä johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Toimenpide kestää noin kaksikymmentäviisi minuuttia istunnossa, mutta potilaan tulisi suunnitella olevansa toimistossa noin tunnin.
Toimenpiteen aikana lääkärin on myös suunniteltava sädehoitoa ennen kuin he edes aloittavat prosessin. Heidän on ensin määritettävä tarkasti, missä kohdealue on ja mikä on paras kulma sen saavuttamiseksi. Lääkärin on myös suunniteltava menetelmä sen varmistamiseksi, että potilas pysyy mahdollisimman paikallaan, jotta ympäröivät kudokset eivät vahingoitu. Oikea säteilyannos on suunniteltava huolellisesti, jotta terveiden solujen määrä olisi mahdollisimman pieni.