Luottamuksellisuusvelvollisuus viittaa eettiseen velvoitteeseen, joka on asetettu jollekin joko lain tunnustamasta erityisestä suhteesta; tietyn ammatin standardien mukaan; tai sitovan sopimuksen määräyksillä. Velvollisuus pitää viestintä luottamuksellisena voi johtua asianajaja-asiakas-, lääkäri-potilas- tai pappi-katuva -suhteesta. Jokaisella näistä suhteista on lain mukaan erityisasema, joka estää yksityisten tietojen paljastamisen.
Yksi vakiintuneimmista ja loukkaamattomimmista suhteista, joka aiheuttaa salassapitovelvollisuuden, on asianajajan ja hänen asiakkaansa. Asianajajalla tai asianajajalla on velvollisuus pitää asiakkaansa luottamuksellisuus luottamuksellisena. Näiden kahden osapuolen välistä viestintää luonnehditaan etuoikeutetuksi, ja asianajajalla on eettinen velvollisuus pitää keskustelut luottamuksellisina. Suhteen luonne ja velvoitteet, jotka se asettaa asianajajille, on kodifioitu ammatillisen vastuun kaanoneissa, jotka sitovat kaikkia asianajajia.
Hallitus ei saa pakottaa asianajajaa rikkomaan luottamuksellisuusvalaansa tai paljastamaan etuoikeutettua viestintää asiakkaansa kanssa. Kaikki viestintä asianajajan kanssa ei ole etuoikeutettua. Edun saamiseksi on ensin luotava asianajaja-asiakas-suhde. Jos henkilö pyytää asianajajalta neuvoja eikä muodostu muodollista asianajaja-asiakas-suhdetta, yleensä asianajajalla on edelleen velvollisuus käsitellä keskustelunsa henkilön kanssa yksityisenä.
Vaikka salassapitovelvollisuus on asetettu asianajajalle, etuoikeus kuuluu todellisuudessa asiakkaalle, ei asianajajalle. Asiakas voi luopua suhteen etuoikeudesta ja luottamuksellisuudesta paljastamalla asianajajansa kanssa käymänsä viestinnän sisällön kolmannelle osapuolelle. Tällaisissa tapauksissa asiakkaan sanotaan luopuneen etuoikeudesta. Asianajaja voi luovuttaa luottamuksellisia tietoja kolmansille osapuolille vain asiakkaan suostumuksella. Jos epäilet, onko asiakas luopunut etuoikeudesta kokonaan tai osittain, asianajajan on ensin hankittava asiakkaalta nimenomainen lupa ennen kuin hän luovuttaa tietoja.
Salassapitovelvollisuus voi syntyä myös sopimusvelvoitteen perusteella. Usein yritys pyrkii suojaamaan liikesalaisuutensa tai omistamansa tiedot luvattomalta paljastumiselta vaatimalla niitä, jotka saattavat altistua tällaisille tiedoille, noudattamaan salassapitosopimusta. Tällaisen sopimuksen osapuolena olevalla henkilöllä on lakisääteinen velvollisuus olla paljastamatta luottamuksellisia tietoja kolmansille osapuolille. Koska vastaanottajan luvaton paljastaminen omistamiin tietoihin muille voi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa luovuttavan osapuolen liike -elämän eduille, luottamuksellisuutta koskevien säännösten rikkominen voi asettaa tietojen vastaanottajan vastuuseen.