Segmenttiraportointi on käytäntö, jossa tilit eritellään vuosikertomuksessa liiketoiminnan yksityiskohtien osalta. Monissa maissa kirjanpitosäännöt tarkoittavat, että tämä on tehtävä, jos yritys voi selvästi tunnistaa tietyn kokoiset osiot. Ajatuksena on antaa sijoittajille parempi käsitys yrityksen johtamistavasta ja mahdollisista ongelma -alueista.
Useimmat maat, joilla on tällaiset säännöt, tekevät niin kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Nämä ovat kansainvälisten elinten hyväksymiä sääntöjä ja periaatteita, joiden tarkoituksena on helpottaa eri maiden yritysten suorituskyvyn vertailua. Segmenttiraportointia koskevat säännöt esitetään IFRS -lausunnossa 8, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja jota on päivitetty useaan otteeseen sen jälkeen. Yhdysvalloissa nämä säännöt perustuvat ja korvaavat aiemmat kansalliset säännöt, jotka tunnetaan nimellä Statement of Financial Accounting Standards number 131.
IFRS 8: n mukaan on kolme tilannetta, joissa liiketoimintasegmentti on esitettävä yksityiskohtaisesti tileissä. Ensimmäinen on, jos se muodostaa 10% enemmän yrityksen kokonaistuloista. Toinen on, jos sen liikevoitto muodostaa 10% tai enemmän yrityksen kokonaisvoitosta; tämä ei sisällä yleisiä yrityksen kuluja, joita ei voida kohdistaa tarkasti tiettyyn liiketoiminta -alueeseen. Kolmas tilanne on, jos segmentin varat muodostavat vähintään 10% liiketoiminnan kokonaisvaroista.
Näillä segmenttien raportointivaatimuksilla on joitain rajoituksia. Yksi on se, että yrityksen pitäisi yleensä kertoa vuosikertomuksessaan enintään 10 eri segmenttiä, myös siinä harvinaisessa tilanteessa, jossa yli 10 segmenttiä täyttää vaatimukset. Tässä tilanteessa on listattava 10 suurinta segmenttiä.
Toinen sääntö on, että kaikkien listattujen segmenttien tulee muodostaa vähintään 75% yrityksen kokonaistuloista. Jos näin ei ole, useampia segmenttejä on määritettävä yksityiskohtaisesti, vaikka ne eivät tavallisesti täyty. Segmenttiraportointia ei tarvita, jos yritys saa vähintään 90% tuloistaan yhdestä liiketoiminta -alueesta, jota ei voida jakaa. On myös sääntö, että kun segmentti on yksityiskohtainen, sen pitäisi yleensä olla yksityiskohtainen myös tulevina vuosina, vaikka se olisi laskenut kelpoisuusvaatimusten alapuolelle.
Yrityksen tulee luetella jokaisen yksityiskohtaisen segmentin osalta kaikki tärkeimmät asiaan vaikuttavat tekijät. Näitä voivat olla julkiset sopimukset, ulkomaiset yritykset ja suuret asiakkaat. Raportin tulee antaa tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa, jotta sijoittajat voivat arvioida segmentin vahvuudet ja heikkoudet.