Symbolisilla kuvilla tarkoitetaan taiteellisen teoksen kuvia, usein romaaneja, runoja, elokuvia ja muita teoksia, jotka ovat luonteeltaan symbolisia. Kuvat ovat kielen käyttöä tai muita tarinankerronnan piirteitä, jotka vetoavat lukijan tai yleisön aisteihin, yleensä kuvaamalla nähtävyyksiä, ääniä, tuoksuja, makuja ja tunteita. Tämäntyyppisiä kuvia käytetään usein fiktiossa ja runoudessa luomaan lukijalle dynaamisempi kohtaus, usein näyttämällä lukijalle mitä tapahtuu, eikä kertomalla hänelle mitä tapahtuu. Symboliset kuvat ovat kuitenkin kuvia, jotka palvelevat symbolista tarkoitusta pikemminkin kuin kirjaimellisesti.
Symbolisten kuvien käyttö ei ole välttämättä vaikeaa tai monimutkaista, vaikka se voi olla tärkeä osa luovaa kirjoittamista tai tarinankerrontaa. Symbolismia ja kuvia voidaan käyttää toisistaan riippumatta, eivätkä ne ole toisiaan kattavia eivätkä toisiaan poissulkevia. Tarinankertoja voi käyttää symboliikkaa saadakseen jotain tarinassa enemmän kuin se kirjaimellisesti tai suoraan näyttää, kun taas kuvat viittaavat kuvauksiin, jotka vetoavat lukijan aisteihin. Symbolisia kuvia käytettäessä luodaan kuitenkin kuvauksia, jotka vetoavat lukijan mieleen ja edustavat enemmän kuin miltä ne näyttävät.
Esimerkki symbolisista kuvista voisi olla kuvaus kylmästä säästä tai jääkuutio, joka edustaa tarinan hahmon “jäätyneitä” tunteita. Tämä tehdään tyypillisesti “näyttämään” toimintaa ja merkitystä sen sijaan, että “kertoisi” lukijoille tai yleisölle, mitä heidän on tarkoitus nähdä. Esimerkiksi kirjailija voisi osoittaa, että joku tunsi olonsa tunnottomaksi rakkaansa kuoleman vuoksi, kun hän sanoi: “Hän käveli huoneeseen ja istui sohvalle, hänen aistinsa olivat himmeät ja hän tunsi tunnottomuutta hautajaisten jälkeen.” Vaikka tämä todella tekee pointin ja kertoo lukijalle, mitä hahmo tuntee, se on myös hieman tylsää.
Käyttämällä symbolisia kuvia tämä sama ajatus voidaan välittää mielikuvituksellisemmalla ja mielenkiintoisemmalla tavalla. Kirjailija voisi sen sijaan kirjoittaa: ”Hän sekoitti huoneeseen ja vajosi sohvalle tuntematta, että taskun avaimet tarttuisivat hänen jalkaansa; liikenteen äänet tulivat avoimen etuoven läpi ja hän tuijotti tyhjänä valaisematonta televisioruutua. ” Tämä lause välittää edelleen saman ajatuksen siitä, että hahmo tuntuu tunnottomalta tai tunteettomalta, mutta tekee sen käyttämällä kuvia.
Lauseen symbolisia kuvia löytyy useista eri paikoista. Tunteen puute tai tunnottomuus näkyy, kun hahmo jättää huomiotta avaimen tunkeutumisen jalkaan. Visuaalisia kuvia luodaan “valaisemattoman television” kautta, joka edustaa kohdetta ilman merkitystä tai tarkoitusta, aivan kuten hahmo tuntee. Suljettu etuovi ei ainoastaan osoita hahmon hajamielisyyttä, vaan myös hahmon haavoittuvaa luonnetta ja unohtuneita mahdollisuuksia hänen takanaan.