Alkuperäinen merkitys viittaa perustuslaillisen tulkinnan oikeusteoriaan, jonka mukaan Yhdysvaltain perustuslakia on tulkittava yhdenmukaisesti sen kanssa, mitä sen sanat olisivat tarkoittaneet 1700 -luvun Amerikan järkevälle miehelle. Teoria, jota joskus kutsutaan “omaperäisyydeksi”, perustuu myös historialliseen näyttöön määrittäessään tiettyjen sanojen merkityksen niiden käyttöhetkellä. Originalismi vastustaa “elävän perustuslain” käsitettä, jossa perustuslain sanojen merkitykset muuttuvat ajan myötä yhteiskunnan muuttuessa. Se eroaa myös alkuperäisestä perustuslaillisen tulkinnan aikomusteoriasta, jossa tarkastellaan sitä, mitä Framers olisi tarkoittanut sanojen tarkoittavan.
Alkuperäisyys ei katso sitä, mitä kehystäjät olisivat tarkoittaneet sanojen tarkoittamista, vaan mitä tavallinen järkevä kansalainen olisi ymmärtänyt niiden tarkoittavan kirjoittamishetkellä. Oikeuslaskelman lauseita, kuten “oikeus käyttää aseita”, “sananvapaus” tai “julma ja epätavallinen rangaistus”, on tarkasteltava niiden historiallisessa kontekstissa. Erityisesti ajankohtaiset tapahtumat, artikkelit ja mielipiteet ovat merkityksellisiä tulkittaessa sanojen alkuperäistä merkitystä.
Esimerkiksi lauseen “julma ja epätavallinen rangaistus” osalta omaperäisyys ei katso tämän lauseen nykyistä merkitystä, kuten elävä perustuslain tulkinta. Lisäksi omaperäisyys ei tutkisi kehystäjien aikomusta määrittää lauseen alkuperäinen merkitys. Tiettyä rangaistusta voitaisiin pitää julmana ja epätavallisena, vaikka Framers ei olisi koskaan pitänyt sitä, kunhan 1700 -luvun Amerikan historiallisessa kontekstissa järkevä henkilö olisi voinut ajatella sen olevan niin.
Samoin sananvapauden osalta varhaiset perustuslailliset tapaukset kohtelivat sanallisia lausuntoja ja symbolisia tekoja samalla tavalla. Se, että tämä oli “sananvapauden” alkuperäinen merkitys, alkuperäisasiantuntijat huomauttavat, määritettiin suurelta osin perustuslain laatimista ympäröivistä historiallisista tapahtumista. Monet siirtolaiset osallistuivat poliittisiin mielenosoituksiin, joihin kuuluivat muun muassa lippujen polttaminen, lait ja hallituksen virkamiesten kuvat. Usein julkiset kokoontumiset olivat naamioituja poliittisia mielenosoituksia, joissa sanojen sijasta käytettiin symboleja ja salaisia merkkejä.
Tilanteissa, joissa perustuslaki on hiljaa jostakin aiheesta, omaperäisyyden mukaan yhdeksäs tarkistus sallii valtioiden käsitellä kaikkia kysymyksiä, joita perustuslaki ei käsittele tai kiellä. Lisäksi korkeimman oikeuden ei pitäisi päättää asioista, joista perustuslaki ei puhu. Perustuslain soveltamisalan laajentamisen on tapahduttava perustuslain muutoksella perustuslain V artiklan mukaisesti. V artiklan säännösten mukaan kolmen neljäsosan valtioiden on hyväksyttävä muutos, mikä osoittaa kansan yksimielisyyden keskustelun ja pohdinnan jälkeen.