Erga omnes on latinalainen oikeudellinen termi, joka tarkoittaa “suhteessa kaikkiin”. Se viittaa oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka voidaan panna täytäntöön ketään vastaan tiettyä henkilöä tai osapuolta vastaan. Erga omnes esiintyy useimmiten julkista ja kansainvälistä oikeutta koskevien lakien yhteydessä.
Erga omneslaw on sellainen, joka voi pitää minkä tahansa suuren yleisön jäsenen loukkaavana. Sitä kuvataan yleensä toisin kuin sopimusoikeus, joka antaa vain täytäntöönpanokelpoisia valtuuksia allekirjoittajiin nähden. Esimerkiksi talon ostaminen on eräänlainen sopimusmuoto, koska kukaan muu kuin ostaja ja myyjä eivät ole velvollisia täyttämään ehtoja. Loukkaavat lait ovat sitä vastoin erga omnes -lakeja, koska kuka tahansa voidaan syyttää niiden rikkomisesta. Useimmat lakisääteiset lait ovat erga omnesin muoto.
Erga omnesilla on kansainvälisessä oikeudessa erillinen ja erittäin tärkeä tehtävä. Monet kansainvälisen oikeuden asiakirjat, mukaan lukien Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) päätökset, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja Kansainvälisen oikeuden komissio, ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että joillakin aloilla kaikilla valtioilla ja alueilla on velvollisuuksia toisiaan ja kansainvälistä yhteisö kokonaisuudessaan. Ensimmäinen muodollinen keskustelu näistä velvollisuuksista syntyi ICJ: n vuonna 1970 antamassa tuomiossa, jossa esitettiin julkilausuma kansainvälisestä vastuusta. On olemassa useita eri alueita, joilla lakeja voidaan soveltaa kansainvälisesti molemminpuolisen edun vuoksi, mukaan lukien ympäristö-, ihmisoikeus- ja rauhanturva -asiat.
Yksi yksinkertaisimmista esimerkeistä siitä, miksi lakia voidaan pitää erga omnesina, on ympäristösääntöjen huomioon ottaminen. Jos jokin maa saastuttaa naapureidensa ilman ja veden tai tuhoaa rajat ylittävät yhteiset ekosysteemit, voi olla ymmärrettävää, että häiriintyneet naapurit voivat pitää tätä jaettujen vastuiden rikkomisena. Lisäksi jos tämä saastuminen häiritsee terveyttä, tuhoaa jaetut resurssit ja edistää ilmaston lämpenemistä, voidaan myös nähdä, että kansainvälisellä yhteisöllä on jonkinlainen oikeus hallita tällaista käyttäytymistä.
Kansainvälisen oikeuden erga omnesin keskeinen ajatus on, että jokaisella valtiolla on tiettyjä oikeuksia, joista jokainen on kiinnostunut. Näiden oikeuksien rikkominen, kuten kansanmurhan, piratismin tai ympäristön tuhoamisen tavoittelussa, ei ainoastaan vaaranna suoraan asiaan liittyvien ihmisten oikeuksia vaan myös häiritsee kansainvälisen yhteisön tasapainoa. Erga omnes -riidat viedään usein ICJ: n ratkaistavaksi, koska millään osavaltion tuomioistuimella ei ole valtaa antaa kansainvälisiä tuomioita millään tavalla.