Ilmausta “jokainen mies itselleen” käytetään, kun ihmiset yrittävät pelastaa itsensä ottamatta huomioon muita. Se on katkelma suuremmasta keskiaikaisesta sananlaskusta Englannista. Noin 16 -luvulta peräisin oleva sananlasku Oxford English Dictionaryn (OED) mukaan sanoi, että se oli ”Jokainen ihminen itselleen ja paholainen ottaa takarajan”.
Tätä termiä on alettu käyttää tilanteissa, joissa on vaara, mutta myös toivo pelastuksesta. Siihen liittyy ajatus, että muiden auttaminen johtaa siihen, että kaikki tai ainakin yksittäiset ihmiset jäävät kiinni. Ideaa voidaan soveltaa rikollisiin, jotka yrittävät paeta poliisia esimerkiksi pankkiryöstön jälkeen. Vetoamalla ajatukseen pakenevat yksilöt toivovat, että joku muu jää kiinni ja he selviävät. Tässä mielessä se on samanlainen kuin vitsi, jossa ihmisen ei tarvitse ajaa karhua metsässä, vaan hänen on vain ohitettava ystävänsä.
Tällaisen ajatuksen tai lauseen alkuperä on luultavasti ennen 16-luvun sananlaskua. Useimpien muinaisten, keskiaikaisten ja varhaismodernisten taistelujen ratkaisu päättyi siihen, että yksi armeija pakeni ja toinen yritti ajaa ne alas. Tämä puolestaan liittyy syvälle kreikkalaisiin hopliteihin ja anglosaksiseen kilviseinään. Taistelun aikana, kun molemmat suojaseinät työntyvät toista vastaan, se on tiimi- tai ryhmätoimintaa, mutta kaikki muuttuu, kun toinen puoli katkeaa. Tässä mielessä ”jokainen mies itselleen” ovat pakenevat miehet, jotka yrittävät pelastaa henkensä voittajan armeijan ajaessa alas häviäjiä.
Eri mediatyypit ovat käyttäneet sananlaskua otsikkona, mukaan lukien Beryl Bainbridgen romaani. Se on myös Hoobastankin albumin otsikko. Jean-Luc Godard käytti otsikkoa rakkautta käsittelevässä elokuvassaan vuonna 1980 ja se oli lyhytelokuvan otsikko vuodelta 1924. Se oli myös Lostin kolmannen kauden neljännen jakson nimi.
Median asiantuntijat televisiossa ja sanomalehdissä ovat myös käyttäneet “jokainen mies itselleen” terminä äärimmäiselle libertarianismille Amerikassa. Tämä sisältää sellaisten poliitikkojen politiikan kuin republikaanipuolueen Ron Paul. Minimalistiseen hallitukseen uskovat vaihtelevat republikaanien oikeistolaisista anarkisti-kommunisteihin. Useimmat ovat eri mieltä siitä, kuinka paljon vaikutusvaltaa minimalistisen hallituksen pitäisi säilyttää, mutta jotkut uskovat, että sen pitäisi olla nolla.