Termiä ”kaksinkertainen taakka” käytetään liike -elämässä kuvaamaan tarvetta tasapainottaa palkattu työ kodin ulkopuolella kotitaloustyöhön. Lapsista huolehtiminen ja muiden tehtävien suorittaminen kotona tunnetaan toisinaan toisena vuorona, viittauksena kuuluisaan kirjaan, jonka on kirjoittanut ilmiöstä kiinnostunut sosiologi Arlie Hochschild. Työn ja kodin väliset ristiriidat voivat aiheuttaa jännitteitä, jotka vaikeuttavat työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttamista, kun ihmiset jatkavat ammatillista uraa ja yrittävät pysyä kotimaisten velvoitteidensa tasalla.
Osa kaksinkertaista taakkaa koskevasta tutkimuksesta on tullut feministisestä näkökulmasta, koska naiset ovat yleensä alttiimpia jäämään tähän ansaan. Suhteissa, joissa molemmat kumppanit työskentelevät, on tavallista, että naisille osoitetaan enemmän kotityövoimaa. Tämä tapahtuu jopa suhteissa, joissa kumppanit pitävät itseään sosiaalisesti edistyksellisinä, ja joskus aktiivisesti feministisissä avioliittoissa tai muissa kumppanuusjärjestelyissä. Kaksinkertainen taakka voi jättää naiset epäedulliseen asemaan.
Kotona vallitsevat työvastuunjaot, jotka tuntuvat epätasa -arvoisilta, voivat luoda jännitteitä kumppanuudessa. Kumppani, joka tulee töistä kotiin ja joka tarvitsee vielä valmistella illallisen, siivota, hoitaa lapsia ja suorittaa muita tehtäviä, voi alkaa paheksua toista kumppania. Kumppanit, joilla on kaksinkertainen taakka, saattavat tuntea itsensä aliarvostetuiksi tai uskoa, että heidän uraansa ei pidetä tärkeänä. Tämä voi myös aiheuttaa ongelmia työpaikalla, koska työntekijät saattavat joutua pyytämään vapaa -aikaa tai muita aikataulumuutoksia kotityöhön sopivaksi. Tämä voi saada työnantajat uskomaan, että työntekijä ei ole niin sitoutunut työhön, mikä voi vaarantaa työn.
Yhteiskuntatutkijat tutkivat kaksinkertaiseen taakkaan johtavia tekijöitä ja joissakin tapauksissa vaikeuttavat sitä. Parisuhteesta voi tulla merkittävä ongelma parisuhteessa, jossa molempien osapuolten on työskenneltävä useiden tehtävien saamiseksi toimeen. Tätä voivat pahentaa kotona olevat monimutkaisuudet, kuten vammaiset lapset, jotka tarvitsevat lisähoitoa, tai vanhemmat kodit, jotka vaativat enemmän huoltotöitä pysyäkseen kunnossa. Jos tehtäviä ei jaeta tasaisesti kaksinkertaisen taakan suhteen, siitä voi tulla krooninen ongelma.
Tätä aihetta koskevissa tutkimuksissa tarkastellaan myös kotitaloustyön historiallista arvostusta. Kotona tehtävää työtä on historiallisesti pidetty vähäisempänä työnä, joka ei oikeuta ihmisiä korvauksiin ja muihin työpaikalla tarjottaviin etuihin. Kaksinkertaisen taakan nousu liittyy myös muuttuviin suhteita ja työpaikkoja koskeviin normeihin. Kumppanit, jotka jäävät kotiin hoitamaan kotitaloutta, ovat harvinaisempia, kun taas suhteita, joissa molemmat kumppanit työskentelevät kodin ulkopuolella, pidetään yhä vakiona joissakin maissa.